Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Vaikka mä kaipaan lämpöä ja auringon paistetta, on sateisella säälläkin ollut puolensa.
🦋
Sade on vähän niin kuin pakottanut pysähtymään ja miettimään asioita. Viimeisiin pariin kuukauteen on sisältynyt paljon muutoksia ja niiden jälkeen on ollut vähän vaikea tietää miten jatkaa eteenpäin ja mitä mä haluan tulevaisuudelta.
🦋
Vaikka nämä sateiset päivät on vähän masentavia, niin nyt olen tehnyt suunnitelman tulevaisuudelle. Olen haaveillut pitkään joogaopettajaksi opiskelemisesta, ja nyt sille on oikea aika. En myöskään ole valmis luopumaan rakkaudesta ruokaan ja viineihin, joten jatkan vielä niidenkin parissa, tosin pyrkien eteenpäin sillä uralla.
🦋
Päässä on ollut pitkään ajatus, että ura pitää koostua, jostain yhdestä tietystä alasta, jonka parissa tekee sitä 100% työaikaa ja sen ohella sitten voi tehdä vähän jotain muutakin. Mutta miksi ura ei voisi myös koostua useammasta eri jutusta, jotka eivät välttämättä liity toisiinsa mitenkään?
🦋
Mun mielestä työn ei pidä tuntua työltä, vaan siitä tulee nauttia. Sen tulee palkita muutenkin kuin vain taloudellisesti. Ja jos intohimoa on moneen asiaan, niin miksi niistä tulisi luopua? Toki kaikkeen mahdolliseen ei voi panostaa täysillä, mutta valitsemalla ne muutamat tärkeimmät, voi saada enemmän kuin vain toteuttamalla sitä yhtä isointa intohimoa.
🦋

#mansikkakesä #unelmaduuni #työelämä #onni #intohimo #inspiraatio #hyväelämä #summervibes #strawberryart #blackandwhite_photos #blackandwhite_art #photographysouls #dowhatyoulovelovewhatyoudo #passionproject
  • Talvisin ei juurikaan jäätelö maistu, mutta kesän tullen niitä tulee nautittua siitäkin edestä. Mun ehdottomia lemppareita on Minttubuffet ja kirsikkajäätelö (tosin Suomesta ei taida saada yhtäkään, jossa ei olisi käytetty punajuuriväriä…Vai tiedättekö jonkun?).
🍒
Vanhalle ylioppilastalolle on taas avattu Magnum Helsingin jäätelöbaari. Aikaisempina vuosina olen tykännyt, kun jäätelön on saanut kuorruttaa mitä erikoisimmalla mauilla, mutta parina viimeisenä vuotena kuorrutteet ovat olleet melko tavallisia.
🍦
Nyt kuorrutevalikoimassa oli matcha-jauhe, joka voisikin sopia hyvin yhteen tumman suklaan kanssa. Se täytyy vielä käydä testaamassa, mutta eilen kuorrutteeksi valikoitui nostalginen värikäs remmikarkki #pride -viikon hengessä.
💛🧡❤💜💙💚 #jäätelökesä #jäätelö #magnumhelsinki #magnumicecream #icecreamday #icecreamlove #summervibes #summerfeels #kahvihetki #kahviakiitos #coffeecoffeecoffee #coffee_time #myhelsinki  #myhelsinki #visitfinland #heleats #helsinkirestaurants #travelforfood #foodaroundworld
  • Ihanaa juhannusta! 🌸

Parasta on olla luonnon keskellä hiukset sekaisin, meikittä ja ihan pölähtäneen näköisenä. 
Eikä tuo shampanjakaan maistu pahalta pitkän työputken jälkeen. Nyt vain relaa! 🍾

#juhannus #midsummer #shampanja #nomakeup #natural #nature #mökkielämää #champagnelife #visitjyväskylä #summer #kesä #goodvibes #feelgood #happiness
  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄

Follow Me!

  • Ensimmäinen aamu fysioterapeuttina

     

    Nyt vihdoinkin pääsen kirjoittamaan, että miltä tuntui ensimmäinen aamu fysioterapeuttina. Vappuaatto oli juhlapäivä kaikille ja minulle vielä erityisesti sellainen, sillä valmistuinhan vihdoinkin fysioterapeutiksi.

    Olisipa ensimmäinen aamu fysioterapeuttina tuntunut juhlalta kaiken työn ja tuskan jälkeen.

     

    Olisin toivonut, että olisin valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta. Enemmänkin velvollisuudesta, sillä pitäähän suurista saavutuksista kertoa, julkaisin muutaman päivityksen someen. Niidenkin kuvien taustalla tunnelma valmistumisesta oli melko lattea. Shampanjapullojen korkit eivät poksahdelleet, enkä jäänyt konfettisateen alle. Enkä sitä olisi kaivannutkaan, mutta kaipasin sitä tunnetta, että olisin kaivannut sitä. Vielä eilenkään, kun tutkintotodistus saapui postitse, en löytänyt itsestäni niitä kaipaamiani saavutuksen, ilon ja onnistumisen tunteita.

     

    Olin jo alun perin toivonut ihmettä, että pääsisin opiskelemaan, sillä koin, etten voisi olla hyvä fysioterapeutti

     

    Ensimmäisen kerran hain fysioterapeutiksi opiskelemaan joskus heti lukion jälkeen. Jo silloin ajattelin, ettei minusta ole siihen. En ollut hyvä liikunnassa, vaikka tykkäsinkin paljon liikkua. Lisäksi ihmisen kehon toiminnan osaaminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. (Haaveilen myös salaa vähän lääkärin ammatista, mutta se että ihmisen fysiologia ja anatomia pitäisi tuntea vielä paljon paremmin, tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Lisäksi myös 14 vuotta lisää opiskelua tuntuu mahdottomalta ajatukselta.) Tuolloin en edes tainnut palauttaa ennakkotehtäviä.

     
    juhlat_happyannukka
     

    Seuraavan kerran hain ehkä viitisen vuotta myöhemmin. Tuolloin jo asia eteni sen verran, että tein ennakkotehtävät, mutta kutsua pääsykokeisiin ei koskaan tullut. Vaikka olinkin pettynyt, etten saanut kutsua, olin jo alun perin toivonut ihmettä, että pääsisin opiskelemaan, sillä edellisten epävarmuuksien lisäksi koin, etten voisi olla hyvä fysioterapeutti, koska vaikka itse olinkin liikunnallinen, ei se näkynyt vartalostani. Tuossa vaiheessa elämässäni ”kärsin” väärän parisuhteen aiheuttamista komplikaatiosta, eli olin tuon suhteen aikana lihonut todella paljon.

     

    Kun keho ei kestäkään kaikkea

     

    Tuossa vaiheessa kuitenkin heräsi ajatus, että haluaisin tehdä liikunnasta ammatin. Aloitin kouluttautumisen kuntosaliohjaajaksi. Vaikka tuo kurssi ei luonutkaan läpi murtoa liikunnanohjaajan ammattiin, oli se alku taipaleelle kuitenkin. Personal traineriksi valmistuttuani olin saanut niin sanotusti jalan oven väliin liikunnanohjaajana. Silti päätyöni oli kasvatusalalla, ja ravintolassakin tuli tarjoiltua. Vasta kasvatusalalla lopetettuani, liikunnasta tuli minulle enemmän päätoiminen ammatti. Aika nopeasti kuitenkin ymmärsin, ettei kehoni kestäisi sellaisia ohjausmääriä loputtomiin, mitä liikunnanohjaajana olisi pitänyt tehdä kohtuullisen toimeentulon saamiseksi. Luukasvainsairauteni kuitenkin vaikuttaa myös siihen miten paljon kehoni kestää kovaa rasitusta, vaikka se ei estä liikkumista kuin hetkittäisesti, silloin kun luukasvaimia joudutaan poistamaan.

     
    juhlat_happyannukka3 

    Ajatus fysioterapeutiksi kouluttautumisesta nousi taas ilmaan, mutta opiskelemaan pääseminen tässä vaiheessa oli entistä vaikeampaa. Taustalla oli jo yksi korkeakoulututkinto, jonka seurauksena putoaisin hakijoissa ihan minimaaliseen prosenttiin. Lisäksi todistukseni oli keskinkertainen, eikä se riittäisi kovin pitkälle. Oli keksittävä jokin toinen keino päästä edes pääsykokeisiin. Ratkaisuksi löytyi liikunnan ammattitutkinto, joka takaisi hakukelpoisuuden fysioterapeutiksi. Arvostelu olisi hyväksytty – hylätty, joten sillä olisin automaattisesti pääsykokeissa. Koska en omista autoa, helpoiten julkisilla tavoitettavissa oleva koulu, joka järjesti liikunnan ammattitutkintoa, oli Tampereella. Niinpä puolentoista vuoden ajan kuljin joka toinen viikko päivittäin Helsingistä Tampereelle ja takaisin. Ei ollut mitenkään helpoimmat puolitoista vuotta nuokaan.

     

    Kaikkeen ei voi varautua

     

    Noin puoli vuotta ennen kuin valmistuin liikunnan ammattitutkinnosta, hakumenetelmät muuttuivat, eikä liikunnan ammattitutkinnon todistus enää ollutkaan reitti pääsykokeisiin. Sen jälkeen ainut vaihtoehto oli avoimen väylät, joista tutkinnon suoritusoikeutta haettaisiin yhteishaun ulkopuolelta. Niinpä lopulta löysin itseni ruotsinkielisestä avoimessa AMK:sta opiskelemasta. Aloittaessani nuo opinnot osasin kertoa ruotsiksi suurin piirtein oman nimeni, ikäni ja asuinpaikkani. Onneksi minulla oli (ja on edelleen) Osku, joka on ruotsinkielinen ja itsekin fysioterapeutti. Ilman hänen apua, en olisi mitenkään selvinnyt niistä opinnoista. Osku oli myös maailman paras tsemppari silloin kun oma usko meinasi loppua. (Jos tarvitsette mahtavaa fysioterapeutti/personal traineria, niin Oskun tavoittaa täältä! *Ei ole maksettu mainos.)

     
    juhlat_happyannukka2

    Kun olin saanut riittävät opinnot kasaan, jotta voisin hakea tutkinnon suorittamisoikeutta, tuli eteen lisää vastoinkäymisiä. Tutkinnon suoritusoikeuden saaminen Helsingissä, eli Metropoliassa tai Laureassa, oli todella vaikeaa. Metropoliaan saattoi hakea vaikka 500 ja sisään otettiin ehkä 5. Arcadassa minun ryhmänohjaaja oli mahtava, ja hän uskoi minuun, mutta muut opettajat siellä eivät kokeneet, että sopisin fysioterapeutiksi, joten oli mietittävä seuraavaa vaihtoehtoa. Lähin koulu löytyi Lahdesta, ja sinne kulkisi juna täältä. Kulkihan sieltäkin moni Helsinkiin töihin, joten varmasti se onnistuisi toisinkin päin. Lopulta meitä valittiin opiskelemaan kolme suurin piirtein neljästäkymmenestä hakijasta. Ja uskon, että syy miksi olin valittujen joukossa oli se, että olin tehnyt ruotsiksi ensimmäisen vuoden opinnot ilman kunnollista kielitaitoa. Se jos mikä oli merkki motivaatiosta.

     

    Lahdessa opiskelukaan ei aina ollut ihan unelmaa, ja varsinkin alkuun oli hankala vaihtaa kieltä. Olin alan suomenkielistä termeistä ihan pihalla, mutta pikkuhiljaa se helpottui. Lahteen kulkeminen oli välillä kyllä rasittavaa. Koulu sijaitsi bussimatkan päässä asemalta, eikä busseja kulkenut samalla tavalla kuin täällä. Joskus, aika useinkin, olin junassa niin väsynyt, että makasin vaan penkeillä vallaten koko kolmen paikan rivin. Välillä sain paheksuvia katseita, mutta en jaksanut niistä välittää.

     

    Suuret unelmat vaativat suuret teot

     

    Uskon, että kaikki on periaatteessa mahdollista saavuttaa. Tietenkään, jos olet vaikka halvaantunut, ja haluaisit juosta maratonin, se ei onnistu, mutta siihenkin voi olla olemassa vaihtoehtoja. Mikäli pystyt käyttämään käsiä, on maraton mahdollista rullata pyörätuolin avulla. Mutta meille, joilla ei ole mitään vastaavia esteitä, kaikki on mahdollista. Joskus asiat ovat vain todella kovan työn takana, ja jos siinä ei pääse maaliin, ei se ole epäonnistuminen. Silloin ainoastaan et oikeasti halunnut sitä asiaa niin paljoa. Se palo, joka sinulla on siellä sisällä, ei anna mahdollisuutta luovuttaa aidon unelman kohdalla.

     

    En koe vielä olevani pelkkien opintoihin liittyvien harjoitteluiden perusteella niin valmis fysioterapeutti, että uskaltaisin hypätä yrittäjän saappaisiin.

     
    juhlat_happyannukka6
     

    Ehkäpä ensimmäinen aamu fysioterapeuttina työelämässä saa tuntemaan iloa valmistumisesta.

     

    Ensimmäinen aamu fysioterapeuttina

     

    Kaiken tämän raatamisen jälkeen, kuvittelin tässä vaiheessa olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään, edes tätä tekstiä kirjoittaessani, en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä. En minä mitään sillä tutkinnolla tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni. Eikä tuolla työrintamalla kovin hyvältä näytä. Yritin saada paperit ulos mahdollisimman nopeasti, jotta olisin potentiaalinen kesätyöehdokas, mutta yhdestäkään paikasta ei ole vielä kuulunut mitään, ei edes sitä ei kiitos -kirjettä. Ja hakemuksia olen kirjoittanut jo useamman kymmenen. Yrittäjyys tietysti olisi yksi vaihtoehto, mutta en koe vielä olevani pelkkien opintoihin liittyvien harjoitteluiden perusteella niin valmis fysioterapeutti, että uskaltaisin hypätä yrittäjän saappaisiin.

     

    Sen vuoksi työstä tulisi tehdä sellaista, että se tuntuisi enemmänkin harrastukselta kuin selkä verillä raatamiselta.

     

    Minulla on kuitenkin vahva visio siitä, että millaista fysioterapeutin työtä haluan tehdä tulevaisuudessa. Jotain polkua pitkin varmasti pääsen siihen, mutta tämä epävarmuus on todella pelottavaa, sillä kyse on kuitenkin suurten unelmieni toteutumisesta. Onneksi ihan ilman kesätöitä en jäänyt, vaikka oman alan töitä ei olekaan vielä löytynyt. Pääsen tekemään töitä meren läheisyyteen, joka on tällä hetkellä paras mahdollinen työympäristö muissa kuin fysioterapeutin töissä.

     
    juhlat_happyannukka5 

    Millaisia polkuja teillä on ollut unelmien saavuttamiseksi?
  • Joko luit nämä postaukset

    8 Comments

  • Avatar
    Reply Mira / Blinger shimmer -blogi 5.5.2019 at 11:01

    Onnea tuoreelle fysioterapeutille 🙂 Itsekin olen aikanaan kosmetologin paperit saanut postitse, joten tiedän hyvin kuinka lattealta valmistuminen tällöin tuntuu.. o.O

    • Avatar
      Reply Annukka Vuorela || @happyannukka 11.5.2019 at 16:33

      Kiitos! Olen itseasiassa tainut saada kaikki todistukseni postitse, paitsi ylppäritodistuksen, joten siinä mielessä tämän pitäisi olla jo tuttu tunne. Mutta totta, että varmasti valmistuminen tuntuisi vahvemmin, jos olisi jonkinlaisia juhlallisuuksia.

  • Avatar
    Reply NiinaPaju 5.5.2019 at 21:14

    Onnea ammatista! Minäkin sain paperit postitse eikä mitään juhlia ollut 😀 Mutta ainakin voit olla ylpeä saavutuksestasi ja iloinen uuden oppimisesta.

    • Avatar
      Reply Annukka Vuorela || @happyannukka 11.5.2019 at 16:35

      Kiitos! Tiedän, että voisin todellakin olla ylpeä saavutuksestani, mutta jossain se tunne vielä piilottelee… Ehkäpä se joku päivä vielä tulee jostain. 😀

  • Avatar
    Reply Krissu H 8.5.2019 at 12:01

    Kiitos tarinastasi! Oletpas pitkän ja vaikean tien käynyt läpi. Itse valmistuin maisteriksi joulukuussa, enkä ole vieläkään saanut töitä. Itse kyllä koen tyytyväisyyttä siitä, että sain suoritettua kandin ja maisterin tutkinnot eri aloilta ja käytyä hirmuisan määrän sivuaineita ja hyvän arvosanan gradustani. Olen sairastanut monta vuotta, joten valmistuminen ja menestyminen opinnoissa ei ole ollut mikään itsestäänselvyys tai millään tavalla helppoa. Siksi pyrin olemaan onnellinen ja kiitollinen siitä, että minulla on tutkintopaperi, vaikka sitä työpaikkaa ei nyt vielä olekaan. Koska kyllä se työpaikkakin sieltä löytyy, vaikkakin edessä voi olla pitkä tie. Onnea tuleviin koitoksiin!

    • Avatar
      Reply Annukka Vuorela || @happyannukka 11.5.2019 at 16:41

      Kiitos vastauksestasi. Mahtavaa kuulla, että olet vaikeuksista huolimatta saanut suoritettua laajasti opintoja, ja sitä kautta varmasti osaamisesikin on vahvempaa. Toivottavasti sinäkin löydät pian oman alan (tai ainakin mieluisia) töitä. Ihanaa kevättä sinulle ja tsemppiä työnhakuun!

  • Avatar
    Reply MIa Malmi 8.5.2019 at 18:06

    Isot onnittelut valmistumisesta! Hienoa, ettet luovuttanut, vaikka eteen tuli vastoinkäymisiä toisensa jälkeen. On totta, että tahto vie läpi vaikka harmaan kiven ja mikä tahansa on mahdollista, jos vain tekee töitä tarpeeksi. 🙂 Kivaa kevättä sulle! 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka Vuorela || @happyannukka 11.5.2019 at 16:52

      Kiitos! Ihanaa kevättä sinullekin! 🙂

    Leave a Reply