Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Illallinen vanhan tammen alla – Villa Ammende Pärnussa

    Kaupallinen yhteistyö Villa Ammende kanssa

     

    Miniloma Pärnussa oli hengähdystauko kesän kiireiden keskellä. Tälläkin lomalla halusin päästä nauttimaan yhden hienon illallisen. Sainkin tähän mahdollisuuden yhteistyössä Hotelli Villa Ammenden kanssa. Kolmen ruokalajin illalliseen olikin hienoa päättää aurinkoinen lomapäivä.


     

    Villa Ammende

     

    Villa Ammende on peräisin 1900-luvn vaihteesta talouskasvun aikakaudella, jolloin porvaristo alkoi suosia yksityisasuntoja ylellisten huoneistojen sijasta. Rakennustyyleissä yhdistettiin moderniin paikallisten arkkitehtien luoma perinteisyys. Villa Ammende edustaa harvinaista belgialaista ja itävaltalaista pröystäilevää ja modernia tyyliä. Rakennus, joka olisi sopinut hyvin eräisiin Pietarin ja Riian alueen yksityishuviloihin, näyttää melko yllättävältä Pärnun maakuntakaupungissa.

     
    Villa Ammende_Ikkunalla Blog2
     

    Hotellin pihalle asutuessa tuntui kuin olisi hypännyt 1800-luvun englantilaisen romaanin sivuille. Korkea linnamainen rakennus kylpi auringon säteissä pilviverhojen takaa ja ympärille levisi vanhojen tammien vehreys. Astuttaessa sisälle hotelliin pienet yksityiskohdat syvensivät tunnetta paluusta aikaan, josta on voinut lukea vain kirjojen sivuilta. Auringon säteet ja lämmin kesäilma kutsuivat nauttimaan illallisen terassille puiden alle.

     

    Kun on vain se yksi ainoa oikea hetki, jolloin ne ovat täydellisiä.

     

    Edes keskelle illallista sattunut sadekuuro ei pilannut tunnelmaa, sillä terassin katokset suojasivat sateelta. Kuuma päivä olikin paahtanut ilman kuivaksi ja sateen tuoma raikkaus herätteli aisteja nauttimaan entistä enemmän tunnelmasta.

     
    Villa Ammende_Ikkunalla Blog3
     

    Kampasimpukoiden haaste

     

    Ruokalistan avattuani, tiesin taas joutuneeni pahaan paikkaan. Mitä haluaisin valita, sillä listalta löytyi niin monta mielenkiintoista vaihtoehtoa. Päädyin kuitenkin valitsemaan suuren herkkuni, kampasimpukat. Näin jälkikäteeen huomaan, että valitsen aina kampasimpukoita, jos niitä vain on listalla. Sen vuoksi koenkin olevani melko hyvä arvioimaan niiden makua.

     

    Muistan, kun kokkikouluaikoina eräässä harjoittelupaikassa jouduin, tai pääsin, opettelemaan kampasimpukoiden valmistamista. Viikon harjoittelun jälkeen sain hyväksynnän, vaikka kehittymistä vielä tuolloinkin oli. Niiden kanssa kun on vain se yksi ainoa oikea hetki, jolloin ne ovat täydellisiä. Ennen tuota hetkeä ne ovat raakoja, ja silmänräpäys tuon hetken jälkeen ne ovat ylikypsentyneitä.

     

    Sahrami on aina itseni hemmottelua, oli sitä sitten käytetty kotona valmistetussa illallisessa tai hienossa ravintolassa nautitussa annoksessa.

     
    Villa Ammende_Ikkunalla Blog4
     

    Nyt lautasellani oli täydellisesti kypsennettyjä kampasimpukoita, joiden herkkä maku ei hukkunut voimakkaiden kastikkeiden alle, vaan pehmeä beurre blanc yhdessä tomaattien kanssa loi muistettavan makuelämyksen. Simpukat ja kuha toivat rakennetta annokseeen. Maku ei aina yksistään ratkaise, vaan annoksen rakenne on melkein yhtä tärkeä makumuistojen kannalta. Olen nimittäin syönyt annoksia, jotka ovat maistuneet hyvälle, mutta rakenne ei ole miellyttänyt, ja niistä annoksista on jäänyt pettynyt muisto.

     

    Sahramikastikkeen luksus

     

    Pääruuaksi valitsin mustekalaa. Sellaisia pakasteessa säilytettyjä ja taikinalla kuorutettuja mustekalarenkaita olen toki maistanut aikaisemminkin, ja no ne ovat hyviä siinä vaiheessa kun makunystyrät on puudutettu muutamalla coctaililla. Toisin kuin alkuruuan kanssa pysyn tutussa ja turvallisessa, pääruuan kanssa haluan kokea jotain ihan uutta.

     
    Villa Ammende_Ikkunalla Blog7
    Villa Ammende_Ikkunalla Blog5
     

    Nyt edessäni oli lautasella mitä näyttävin annos tuoretta mustekalaa. Se oli ympäröity sahramikastikkeella ja lisukkeena oli mustekalan värillä värjättyä risottoa. Sahrami on ehdottomasti lempimausteeni ja käyttäisin sitä itsekin enemmän, jos se olisi edes hieman edullisempaa. Sahrami on aina itseni hemmottelua, oli sitä sitten käytetty kotona valmistetussa illallisessa tai hienossa ravintolassa nautitussa annoksessa. Eikä tämäkään sahramikastike pettänyt. Mietin hetken jopa ihan tosissani, että kehtaanko pyytää lusikan, jolla söisin kastikkeen lopun, mutta onneksi tarjolla oli vielä leipää, jolla sain kaavittua viimeisetkin pisarat kastikkeesta.

     

    Ehkä se oli tarkoituskin, sillä ehkä muut asiakkaat ovat valittaneet sen loppuneen kesken.

     

    Mutta itse mustekalaan. Sen maku oli suhteellisen mieto. Olin kuvitellut maun olevan paljon voimakkaampi, sillä onhan mustekalan lonkeroista tuleva värikin niin vahva. Yksistään maku olisi ollut melko vaatimaton ja se tarvitsikin ehdottomasti rinnalleen sopivat lisukkeet. Lisukkeet, jotka eivät peittäisi mustekalan makua ja vahvistaisivat sen ominaismakua. Ei mikään ihan helppo juttu, ja siinä oltiin hyvin onnistuttu. Ehkä olisin hieman kaivannut lisää makua risottoon.

     
    Villa Ammende_Ikkunalla Blog8
     

    Illallisen paras osuus?

     

    Pitkän kaavan mukaisesti seuraavana vuorossa oli jälkiruoka. Annos, jota herkkusuuna odotan aina eniten. Hetki, jolloin taas iskee hirveä valinnanvaikeus. Taistelu suklaakakun ja passionhedelmätortun välillä oli kova, ja tällä kertaa torttu vei voiton. Eikä passionhedelmätorttu ollut pettymys vadelmatuorejuustomoussen ja minttusiirapin kera. Asteen herkullisemman jälkiruuasta olisi ehkä saanut, jos torttu olisi ollut lämmin. Tai no ei lämmin, mutta lämpimämpi. Torttupohjassa ei oltu säästelty voissa, niin kuin kuuluukin, mutta jokainen tietää miten voi kovettuu kylmässä ja sen vuoksi pohja oli vähän kova. Toisaalta se esti annoksen hotkimisen. Ehkä se oli tarkoituskin, sillä ehkä muut asiakkaat ovat valittaneet sen loppuneen kesken.

     

    Jollekin se olisi voinut olla pettymys, mutta minulle siitä jäi sellainen pieni positiivinen muisto.

     

    Hyvä illallinen tietysti päättyy kahviin ja aveciin. Joskus pienillä asioilla on merkitystä. Illallisseurana ollut ystäväni tilasi ohjeistuksestani meille kahvit ja calvadosit. Unohdin sanoa, että herkkävatsani ei enää oikein kestä suodatinkahvia, joten olisin enemmin halunnut erikoiskahvin. Onnea oli, että tavallinen kahvi olikin americano. Jollekin se olisi voinut olla pettymys, mutta minulle siitä jäi sellainen pieni positiivinen muisto, joka yhdessä muiden pienien juttujen kanssa loi unohtumattoman kokemuksen.

     

    Mere pst. 7 , Pärnu

    Su-To 12:00 – 22:00

    Pe-La 12:00 – 23:00

     
    Villa Ammende_Ikkunalla Blog
     

    Millaiset asiat jättävät teihin muistoja?
  • Joko luit nämä postaukset

    8 Comments

  • Avatar
    Reply Mira / Blinger Shimmer -blogi 15.7.2018 at 11:30

    Upeat puitteet herkulliselle aterialle 🙂

  • Avatar
    Reply NelliL 15.7.2018 at 12:17

    Kaunis paikka ja hyvät sapuskat valitsit 🙂 Omiakin herkkuja. Minulle muistoja lue fiilis, tuoksut ja äänet. Toki myös maut kuten Sasiedzi ravintolan tiramisu. Ei ole missään tullut samanlaista vastaan ja tyttäreni, joka on todella tarkka tiramisusta todella tykästyi kyseiseen tiramisuun <3

  • Avatar
    Reply Teresa 15.7.2018 at 13:28

    Ihania kuvia ja houkuttelevan näköisiä annoksia! Kylläpä tuli nälkä tätä lukiessa 😀

  • Avatar
    Reply Pirkko / Meriharakka 16.7.2018 at 09:26

    Kivannäköinen paikka, tosin en perusta kampasimpukoista enkä mustekaloista, mutta kaipa sieltä muitakin vaihtoehtoja olisi löytynyt 🙂
    Pärnuun asti emme Virossa ole vielä päätyneet, toistaiseksi vaan Tallinnaan ja Kuressaareen Saarenmaalla, mutta ehkä vielä joskus tuonnekin.

  • Avatar
    Reply Marjo 17.7.2018 at 21:12

    Upea paikka! Ja todella herkullilsen näköisiä ruoki – tässähän tulee jo nälkä ruudun tälläkin puolella.
    Pärnussa en ole nyt muutamaan vuoteen käynyt. Muistan erityisen hyvin Hotel Victorian, joka oli vanha rakennus
    melko lähellä rantaa. Romanttinen sisustus ja erittäin ystävällinen henkilökunta. Illallisella siellä soitettiin
    flyygelia….jänniä muistoja!

  • Avatar
    Reply Teija / Lähdetään Taas 25.7.2018 at 14:20

    Oioioioi! Näyttääpä tosi hyvältä. Ja miten kaunis paikkakin! Rakastan kampasimpukoita – todellakin niitä täydellisesti valmistettuja. Minulla meneekin usein nuo alkupalat ja pääruuatkin jälkkäreiden edelle. Nam!

  • Avatar
    Reply Mimmu / 666places 26.7.2018 at 10:44

    Pärnussa käyty muutaman kerran, mutta en ole koskaan käynyt tuolla syömässä.
    Rakennuksia olen siellä ihaillut ja ajatellut kuinka ihana olisi yöpyä tuommoisessa vanhassa kartanossa.
    Tulee tosiaan ihan joku vanha englantilainen maaseutu-paikka mieleen,semmonen ihanan romanttinen, puuttuu enää joku pianisti tai muu semmonen taustalta.
    Ruoka kuulostaa herkulliselle, vaikkakin noi merenelävät ei ehkä ole se mun ykkösvaihtoehto, maistaa voisin toki 🙂

  • Avatar
    Reply Anna 29.7.2018 at 10:13

    Mun mielestä on ihan parasta joutua rankkasateen alla kun itse on turvallisesti katoksen alla juurikin vaikka syömässä. Voi rauhassa katsella sadetta ja odotella sen loppumista ennen kuin lähtee eteenpäin. Rakastan sadetta ja varsinkin kesällä sitä raikasta tuoksua!

  • Leave a Reply