Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • India always on my mind

     

    Olin odottanut kovasti eilistä päivää, sillä vaikka pakkasta olikin luvattu jonkin verran, oli myös luvattu aurinkoinen päivä. Tarkoituksena oli lähteä Nuuksioon patikoimaan ja nauttimaan talviauringosta, mutta 14 tunnin unienkin jälkeen olo oli sellainen, ettei ulos lähtemistä voinut edes ajatella. Auringosta jouduinkin nauttimaan vain katsellen vanhoja matkakuvia. Rakastan matkustelua ja olenkin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen päässyt näkemään monta erilaista paikkaa ympäri maailmaa. Niistä paikoista muutamat ovat jääneet erityisesti mieleen. Ne ovat paikkoja, jonne haluan palata vielä monta kertaa.


     
    DSCF3342
    DSCF3310
    DSCF3320
    DSCF3351
     

    Intia tuntui heti kodilta, vaikka se oli kaikkea muuta kuin mitä Suomi on.

     

    Ensimmäinen noista paikoista on Intia. Intia tuntuu jakavan mielipiteet hyvin vahvasti, siitä joko pidetään todella paljon tai sitä suurinpiirtein vihataan. Itselleni Intia tuntui heti kodilta, vaikka se oli kaikkea muuta kuin mitä Suomi on. Mediassa Intiasta tulee eniten esiin epäkohdat, joita siellä on paljon, mutta niiden lisäksi Intia on paljon muutakin. Kaiken sen epäoikeudenmukaisuuden keskellä intialaiset ovat todella välittävää kansaa. Jos olen tarvinnut jotain apua, olen sitä saanut. Myös niiltä ihmisiltä, joilla ei oikeastaan olisi varaa auttaa minua. Esimerkiksi pienissä kylissä ollessani puhelimen akun loppuessa, olen saanut ladattua akkua heidän sähköllään, vaikka sitä sähköä ei edes välttämättä ole riittävästi omaan tarpeeseen. Jos yritän maksaa sähköstä, siitä kieltäydytään. Vastaanottamani hyvän pyrin aina laittamaan kiertoon jossain muodossa.

     
    DSCF3307
    DSCF3408
    DSCF3411
    DSCF3413
     

    Kohtaamisia, jotka vaikuttavat

     

    Tapasin kerran eräässä pienessä kylässä miehen, jolla ei ollut minun näkökulmasta yhtään mitään. Hänellä ei ollut jalkoja, hän kirjaimellisesti eli vatsalautansa päällä, hänellä ei ollut perhettä, eikä kotia. Kaiken lisäksi hän oli vielä sokea. Hän kuitenkin puhui melko hyvää englantia, joten todennäköisesti elämä oli ollut jossain vaiheessa hyvinkin erilainen. Tiedän olevani vahva ihminen ja paljon kestänyt ja niistä selvinnyt, mutta en osaa kuvitella, että jos olisin hänen tilanteessa, jaksaisin. Silti kysyessäni tältä mieheltä, että miten hän jaksaa, hän totesi, että asiat voisi olla paljon huonomminkin, nyt hänellä on kuitenkin kädet, joilla pääsee vähän liikkumaan ja hän kuitenkin pystyy kuulemaan ja puhumaan, joten elämässä on paljon hyvääkin. Jos omat ongelmat alkavat tuntua liian suurilta, palaan ajatuksissani aina hetkeen tuon miehen kanssa. Omat ongelmat saavat todelliset mittasuhteet. En tarkoita, etteikö meillä täällä Suomessakin oli todellisia ongelmia. Ja hyvinvointiyhteiskunta heikkenee koko ajan, mutta meillä sentään on jotain sellaista turvaa, mitä edes tuolla ihmiset eivät osaa kuvitella ja siitä huolimatta he pystyvät olemaan onnellisia.

     

    Turhat riskit kannattaa minimoida, mutta jos pelkää liikaa, jää monet hienot kokemukset kokematta.

     

    Vaikka kokemukset Intiasta ovat olleet 90% positiivisiä, ei mikään ole aina pelkkää iloa. Mumbain saastepilvi oli aikamoinen, ja koko kaupunki näytti ihan harmaalta, vaikka aurinko paistoi kirkkaalta taivalta (säätiedotuksen mukaan, sillä omilla silmillä sitä ei nähnyt). Minua on myös yritetty huijata, mutta niistä tilanteista olen onneksi selvinnyt kulttuurin tuntemuksella. Olen kyllä tiedostanut, että yksin matkustamisessa (varsinkin naisena) on omat vaaransa, mutta toisaalta vaikka pyrinkin katsomaan joka kerta molempiin suuntiin ylittäessäni tietä, on mahdollista silti, että jään auton alle. Turhat riskit kannattaa minimoida, mutta jos pelkää liikaa, jää monet hienot kokemukset kokematta.

     
    DSCF3364
    DSCF3358
    DSCF3378
     

    Nyt opiskelijana Intiaan matkustaminen lentolippujen hintojen vuoksi ei ole mahdollista, vaikka lennot saakin johonkin 500 euroon. Olen aina matkustanut kaikkialle pienellä budjetilla, joten Intiassa pärjäsin melko helposti 5 euron päiväbudjetilla, johon sisäiltyi huone guesthousessa, 3 ateriaa päivässä, 4 litraa vettä, ja mahdolliset riksataksit. Suurimmat länsimaisten turistirysät olen pyrkinyt välttämään, mutta esimerkiksi Goalla päiväbudjetti piti olla noin viisin kertainen verrattuna Gokarnasssa tarvittavaan budjettiin.

     

    India is always on my mind, ja odotan vain pian, että pääsen takaisin sinne.

    DSCF3546

    Onko sinulla jokin maa vienyt sydämen mukanaan?
  • Joko luit nämä postaukset

    No Comments

    Leave a Reply