Kun työelämä pelottaa

 

Valmistuminen lähestyy, eikä jäljellä ole enää kuin loppupuristus: opinnäytetyön viimeistely ja neljän viikon harjoittelu. Sen myötä myös työllistyminen on alkanut mietityttämään entistä enemmän. Millaiseen työpaikkaan haluan töihin?

Mitä enemmän olen työpaikkoja nähnyt, niin harjoitteluissa kuin entisissä työpaikoissa, olen huomannut työssä viihtymisen heikentyneen koko ajan enemmän ja enemmän. Työpaikoilla on yhä enemmän henkilöitä, jotka purkavat toisiin omaa pahaa oloaan. Enkä usko, että tilannetta selittää pelkästään kyseisten ihmisten luonteenpiirteet. Muutama kyllä voi olla perusluonteeltaan kusipää, mutta siinä määrin missä olen työpahoinvointia nähnyt ei sillä voi selittää.

 

Mikä sitten saa ihmiset voimaan töissä niin huonosti, että tartuttavat sen kaikkiin muihinkin ympärillä? Miettiessäni tällaisia henkilöitä, joita omassa työelämässä olen nähnyt, osalla taustalla on varmasti ollut henkilökohtaisen elämän haasteita, jotka sitten on purettu töissä täysin ulkopuolisiin. Sen lisäksi yhtenä suurimpana tekijänä on ollut huono johtajuus.

 
työhyvinvointi2
 

Ihmisten johtamisen vaikeus

 

Ihmisten johtaminen on vaikeaa. Jokainen työntekijä on oma persoonansa omine kokemuksineen. Johtajan tulisi johtaa työyhteisöä niin, että jokaisella olisi tilaa olla oma itsensä toisia kunnioittaen. Jos toisen kanssa ei olisi asioista samaa mieltä, tulisi niistä pystyä keskustelemaan. Mitä suuremmat ristiriidat henkilöiden välillä on sitä, enemmän johtajuus korostuu. Silloin johtajan tulisi mahdollistaa keskusteluyhteys henkilöiden välillä. Valitettavan usein olen kuitenkin nähnyt sitä, että johtajat tässä tilanteessa piiloutuvat, eivätkä kanna heille kuuluvaa vastuuta. Lopulta tilanne on saattanut kärjistyä niin pahaksi, että koko työyhteisö voi todella huonosti.

 

Huonoa johtamista olen valitettavasti nähnyt yhä enemmän ja se onkin saanut miettimään, että haluanko edes itselleni johtajaa vai haluanko itse olla itseni johtaja? Muiden johtajuus ei ole tavoitteenani, vaikka kunnianhimoinen olenkin. Itseni johtajana pääsisin kenties parhaiten kunnianhimoani toteuttamaan, mutta sen tuoma epävarmuus pelottaa.

 

Luulen, että 35 vuoden päästä ei enää eläkettä ole olemassa

 

Huonosta työhyvinvoinnista henkii myös se, että lähes jokainen, joka on siirtynyt työelämästä yrittäjäksi, sanoo sen olleen paras ratkaisu. Monella taustalla on ollut juuri näitä yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat tehneet työssä jatkamisen mahdottomaksi. Ennen tuntui, että tällaisiin tilanteisiin oli ratkaisuna vaihtaa työpaikkaa, mutta nykyään tuntuu, ettei ruoho ole näissä tapauksissa vihreämpää aidan toisella puolella. Nyt ainut ratkaisu taitaa olla siirtyä itselleen töihin. Silloin saa työskennellä juuri sellaisen johtajan alaisuudessa kuin haluaa.

 

Onko yhteiskunta työelämän puolella?

 

Hallitus puhuu miten he pyrkivät edistämään yrittäjyyttä, mutta todellisuudessa nämä pyrkimykset tuntuvat kohdistuvat käytännössä täysin keskisuuriin ja suuriin yrityksiin. Pienyrittäjän elämä on edelleen epävarmaa. Jos yrityksellä menee hetkellisesti hiljaisemmin, eikä kassa virta riitä tuomaan leipää pöytään, ei yrittäjällä ole samanlaista työttömyysturvaa kuin työntekijällä.

 

Asiat eivät koskaan ole menneet täysin niin kuin olen niiden kuvitellut menevän. Välillä se on ollut hyvä asia ja välillä ei niin hyvä.

 

Ison osan kassavirrasta vie erilaiset lakisääteiset maksut. Veroja maksaisin ihan mielelläni, jos niillä oikeasti pyrittäisiin takaamaan kaikille tasavertaiset julkiset palvelut. Eläkemaksujakin maksaisin mielelläni, jos tietäisin, että varmasti saisin siinä vaiheessa sen eläkkeen, kun siirryn eläkkeelle. Nyt kuitenkin luulen, että 35 vuoden päästä ei enää eläkettä ole olemassa, enkä todennäköisesti tule kovin paljon ennen kuolemaa siirtymään eläkkeelle, jos kaikki menee hyvin. Sen vuoksi työstä tulisi tehdä sellaista, että se tuntuisi enemmänkin harrastukselta kuin selkä verillä raatamiselta.

 
somehuijarit_annukka_vuorela_happyannukka_4
 

Onko unelmatyötä oikeasti mahdollista saada?

 

Haaveilen tällä hetkellä työskenteleväni puoliksi työntekijänä ja puoliksi yrittäjänä. Yrittäjänä saisin toteuttaa niitä haaveita, joita ei perinteisessä fysioterapeutin palkkatyössä ole mahdollista toteuttaa. Toisaalta tietynlaista fysioterapiaa ei ole oikein yrittäjänä mahdollista toteuttaa, jonka vuoksi toivoisin pystyväni työskentelemään palkkatyössä samanaikaisesti.

 

Herkkänä ihmisenä koen kuitenkin, että pahoinvointi mitä enemmissä määrin työpaikoilla on, ajaisi minut enemmin tai myöhemmin täysin loppuun. Jo nyt olen heilunut loppuun palamisen rajoilla, ja selvinnyt niistä kuitenkin hammasta purren ja tietäen, että se on vain väliaikaista. Tällä hetkellä en tiedä todellakaan mitä tehdä tulevaisuuden suhteen. Työpahoinvoinnin taustat ovat paljon pidemmällä kuin mihin itse voin vaikuttaa, aina poliittisella tasolla. Lisäksi taloudellinen tuotto ajaa monessa yrityksessä työhyvinvoinnin edelle, vaikka toisin puhutaankin. Kaikki tämä huonon johtajuuden lisäksi, eivät todellakaan houkuta palkkatöihin. Toisaalta yrittäjyyskin on hyvin stressaavaa, vaikka varmasti myös antoisaa, tässä yhteiskunnassa.

 
työhyvinvointi3
 

Kunhan saisin tehdä työtä, joka tekisi minut onnelliseksi.

 

Asiat eivät koskaan ole menneet täysin niin kuin olen niiden kuvitellut menevän. Välillä se on ollut hyvä asia ja välillä ei niin hyvä. Sen vuoksi olenkin yrittänyt ottaa asennetta, että elämä kuljettaa. Aika näyttää mihin suuntaan mennä. Silti minua pelottaa tulevaisuus, lähinnä juuri taloudellinen pärjääminen. Mikäli voittaisin lotossa, ehdottomasti perustaisin yrityksen ja olisin itseni johtaja, eikä haittaisi vaikka pariin ensimmäiseen vuoteen tekisin nollatulosta, kunhan saisin tehdä työtä, joka tekisi minut onnelliseksi. Lottovoittoa ei kuitenkaan ole tiedossa (varsinkaan koska en lottoa), joten pankkitilille on tasaisin väliajoin tultava riittävästi katetta elämiseen.

 
somehuijarit_annukka_vuorela_happyannukka_1
 


Millaisia kokemuksia teillä on työhyvinvoinnista?

Yrittäjät, millaisia kokemuksia teillä on palkkatyöstä yrittäjäksi siirtymisessä?
Miten taloudellinen puoli on järjestynyt?

 

p.s. Koska talvi ja valon puute, joudun kuvittamaan postauksen samoilla kuvilla kuin muutama postaus sitten.

 

Tänään kerkeää vielä klo 21 asti osallistua Re-Start-valmennuksen osan arvontaan. Arvonta löytyy TÄÄLTÄ.
Previous Post Next Post

You may also like

7 Comments

  • Avatar
    Mira / Blinger Shimmer -blogi

    Itselleni työhyvinvointi (ja sen puute) ovat oman ammattini puolesta erittäin tuttuja asioita. Valitettavasti monissa paikoissa mennään raha etenenässä ja unohdetaan työntekijät, jotka puurtavat yrityksen eteen :/

    17.12.2018 at 11:04 Reply
    • Avatar
      Annukka Vuorela || @happyannukka

      Raha on se mikä määrittää kaikkea. Olen miettinyt, että varsinkin kaupallisilla aloilla, joissa tavoitteena on tuottaa voittoa, unohdetaan se, että hyvinvoiva työntekijä on myös tehokas työntekijä. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, ettei ymmärretä katsoa isommassa kaavassa ja kiristetään ihmistä koko ajan enemmän. Lopulta ihminen katkeaa ja se tulee siinä vaiheessa maksamaan niin yritykselle kuin yhteiskunnalle.

      23.12.2018 at 09:58 Reply
  • Avatar
    Diiskuneiti

    Olen ollut monissa paikoissa jossa johtujuus on aivan peestä ja se säteilee työntekijöihin ja pahasti. Vanhoja ja hyviä työntekijöitä ei muisteta tai palkita, vaan yrityksiin palkataan määräaikaisilla sopimuksilla jatkuvasti vaihtuvaa henkilökuntaa. Mikään ei ole enää pysyvää ja tuntuu ettei työntekijöitä enää arvosteta. Töihin otetaan nuoria, joille ei tarvitse maksaa juuri mitään ja heitä pompotellaan kuin karjaa.

    22.12.2018 at 15:13 Reply
    • Avatar
      Annukka Vuorela || @happyannukka

      Työelämä on kyllä muuttunut todella epävarmaksi. Enää ei todellakaan voi luottaa siihen, että vaikka kuinka olisi kokoaikainen ja jatkuva työsopimus, että työssä saisi olla niin kauan kuin itse haluaa tai yritys lopettaa. Voittoa pitää tehdä melkein hinnalla millä hyväänsä, ja se näkyy paljon myös palkkauksessa. Olen itse saanut kerran työtarjouksen, jossa minulle olisi maksettu vähemmän kuin työehtosopimus vaatii kokemuksellani maksettavan. Näen itse myös paljon sitä, että palkataan työtehtäviin henkilöitä, joilla ei ole pätevyyttä tehtävään ja odotetaan, että heille opetetaan työn ohessa asiat. Ja mielelläni opettaisinkin, jos se olisi huomioitu resursseissa, mutta usein tämä ammattitaidoton lasketaan jo täydeksi resurssiksi.

      23.12.2018 at 10:06 Reply
  • Avatar
    Sonja

    Itse olen hoitoalalla ja siellä kyllä työhyvinvointi on vähän mitä on. Ihmiset voivat huonosti ja silti pitäisi jaksaa huolestia potilaista.

    22.12.2018 at 16:35 Reply
    • Avatar
      Annukka Vuorela || @happyannukka

      Kyllä, ja jotenkin juuri hoitoalalla voisi kuvitella, että ymmärrettäisiin työhyvinvoinnin merkitys. Tosin varsinkin julkisella puolella, jossa rahat tulevat ylempää, työhyvinvointiasioihin on vielä vaikeampi vaikuttaa kuin yksityisellä puolella, joka itse määrittää budjettinsa.

      23.12.2018 at 10:09 Reply
  • Avatar
    MINNA / Sukat hukassa

    Tässä postauksessa on hyvä pointti ja tosiaan liian monessa työpaikassa työntekijöiden hyvinvointiin ei panosteta. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että oma työympäristöni on hyvä ja ne asiat mitkä siellä mättää niin niihin puututaan parhaan mukaan.
    Mitä tulee yrittäjyyteen niin toivotan älyttömän paljon tsemppiä! itse toimin sivutoimisena yrittäjänä ja täytyy sanoa ettei sitä helpoksi tehdä täällä.
    Mukavaa päivää!

    26.12.2018 at 22:49 Reply
  • Leave a Reply