Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Kurkistus vuoristokylään Madeiralla – Levada do Castelejo

     

    Näin harmaana marraskuun päivänä on hyvä palata vielä aurinkoisiin kesälomapäiviin. Tuonne harmauteen ei oikein innosta lähteä, mutta patikointiretkelle levadoille olisin vaikka heti valmis. Kirjoitinkin täällä jo aikaisemmin postauksen Kings Levadan reitistä. Toinen levadareitti, johon kävin tutustumassa, oli Levada do Castelejo.

    Levada do Castelejon varrella pääsee ihailemaan Pohjois-Madeiran viehättäviä kylämaisemia. Kova työ saa uuden merkityksen katsellessa vuoren rinteellä olevia hedelmä- ja vihannesviljelmiä, jonne ei autolla tai muulla kulkuneuvolla pääse. Kaikki kannetaan käsivoimin sinne ja sieltä takaisin. Viinitarhojen vierestä löytyy sokerikasviviljelmiä. Hedelmät kasvavat pienissä tarhoissa talojen pihoissa. Polulta on näkymä pohjoisrannikon aurinkoisimpaan Porto da Cruzin kylään. Kylää ympäröi Fonduras-vuori, joka on tunnettu laakaripuistaan. Vuoren rinteiltä näkymä laaksoon on pysähdyttävä.

     
    Castelejo Levada Annukka Vuorela7
    Castelejo Levada Annukka Vuorela5
     

    Aurinko paahtoi suoraan vuoren rinteille, eikä puita ollut läheskään koko ajan suojaamassa, joten ensimmäinen litran vesipullo kului aika nopeasti.

     

    Levada do Castelejolla oli vaihtoehtona kaksi eri reittiä. Pidempi matka oli n. 10 km suuntaansa, ja sama reitti piti myös kävellä takaisin. Lyhyempi reitti oli n. 6 km, josta levadaa oli 4,4 km Tämä lyhyempi reitti oli kierros ja päättyi toisille puolelle kylää, josta olimme lähteneet. Levadalta oli vielä pieni kävelymatka parkkipaikalle. Parkkipaikkoja levadan ympäristössä ei ollut järjettömiä määriä, ja omalla autolla liikkuessa parkkipaikan etsimiseen kannattaa varata hetki aikaa. Omalla autolla liikkuessa lyhyempi reitti ei tietenkään ole käytännöllinen valinta, mutta nyt meidän pikkubussi oli siirretty odottamaan valmiiksi reitin loppupäähän, eikä meidän tarvinnut kävellä takaisin kylän läpi lähtöpaikalle.

     
    Castelejo Levada Annukka Vuorela4
    Castelejo Levada Annukka Vuorela
    Castelejo Levada Annukka Vuorela11

    Opastetun retken plussat ja miinukset

     

    Tällekin patikkaretkelle päätin osallistua opastettuna. Samoin kuin aikaisemmalla levada-retkellä, oli kuljetuksen järjestäminen helpointa ja edullisinta osallistumalla opastetulle retkelle. Hintaa retkelle tuli 20 euroa, joten sillä summalla en olisi todellakaan saanut taksia hotellilta sinne ja takaisin. Tällä kertaa ryhmä oli huomattavasti isompi kuin aikaisemmalla retkellä, ja se tietysti toi omat rajoitteensa. Ison ryhmän kanssa maisemien ihailemiselle omaan tahtiin ei ollut mahdollisuutta sitäkään vähää, mitä edellisellä retkellä oli. Tuntuikin, että koko matka oli vähän suorittamista, ei niinkään nauttimista. Jossain vaiheessa jopa toivoin, että pääsisinpä jo takaisin hotellille. Tämä kokemus vahvisti sitä, että ensi kerralla alla on oma auto ja aikaa juuri niin paljon kuin itse haluan.

     
    Castelejo Levada Annukka Vuorela6
    Castelejo Levada Annukka Vuorela10
     

    Opas sinänsä oli ihan mukava, mutta hyvin erilainen kuin aikaisemmat retken oppaat. Kun aikaisemmin oppaat olivat huolehtineet ehkä, jos nyt voi liikaa huolehtia, liian hyvin turvallisuudesta. Tämä opas kyllä muistutteli turvallisuudesta. Kuitenkin saatoimme pysähtyä kuuntelemaan tarinaa kohtaan, jossa ei ollut kaidetta ja alaspäin matkaakin olisi ollut useampi kymmenen metriä. Heikompaa olisi saattanut vähän hirvittä siinä.

     

    Joskus kuulemma luukku saattoi unohtua vähän pidemmäksi aikaa auki, jos talossa tarjottiin lasillinen tai kaksi hyvää Madeira-viiniä.

     

    Reitti oli helppokulkuinen, yksi ryhmäläisistä oli liikenteessä jopa pikkusandaaleilla. Itse en kyllä suosittelisi ihan niin kevyitä jalkineita, joskaan mitkään vaelluskengät eivät hyvällä säällä ole välttämättömät. Sen sijaan vesipullo oli välttämättömyys. Aurinko paahtoi suoraan vuoren rinteille, eikä puita ollut läheskään koko ajan suojaamassa, joten ensimmäinen litran vesipullo kului aika nopeasti. Onneksi olen varautunut mukaan toisellakin pullolla. Vähän kyllä kävi sääliksi lehmiä, jotka olivat kuumissa ladoissa (kuva alla), jos niitä edes oikein ladoiksi voi sanoa, vuoren rinteillä. En tiedä olisiko kaikki eläinoikeudet ihan toteutuneet noissa olosuhteissa, mutta ehkäpä lehmät olivat tottuneet siihen ympäristöön. Jospa ne olivat superlehmiä.

    Castelejo Levada Annukka Vuorela9
     

    Levada do Castelejo

     

    Reitti, jonka patikoimme, kulki suurimmaksi osaksi asutuksen reunoilla. Matkan varrelta pääsi ihastelemaan vuoren rinteellä olevien kotien värikkäistä kukista täyttyviä pihoja. Itse levada oli rakennettu n. 60 vuotta sitten kuljettamaan vettä vuorenrinteillä asuville perheille. Levadan reunoilla oli ehkä noin A4:n kokoisia luukkuja, joista jokainen sai ohjattua vettä omiin säiliöihin. Jokaisen talon yhteydestä löytyi oma pieni vedenpuhdistamo, jossa levadaa pitkin tulleesta vedestä käsiteltiin juomakelpoista. Veden hinta määräytyi sen mukaan, kauanko tuota A4-kokoista luukkua pidettiin auki. Sitä varten oli erikseen henkilö, jolla oli avaimet luukkuihin ja hän kävi säännöllisesti avaamassa luukun sovituksi ajaksi. Joskus kuulemma luukku saattoi unohtua vähän pidemmäksi aikaa auki, jos talossa tarjottiin lasillinen tai kaksi hyvää Madeira-viiniä.

     
    Castelejo Levada Annukka Vuorela8
    Castelejo Levada Annukka Vuorela2
    Castelejo Levada Annukka Vuorela12
     

    Lähtöportti-blogin Mika oli käynyt patikoimassa samalla reitillä suunnilleen vuosi aikaisemmin kuin itse kävin, ja surullista oli lukea, miten kokemukset olivat muuttuneet. Tuolloin vielä puhdas luonto ei enää ollut niinkään puhdas. Sieltä täällä näkyi ihmisen käden jälki, eikä hyvässä mielessä. Roskia oli heitelty surutta sinne tänne, eikä tuulessa hajonnutta sateenvarjoakaan oltu jaksettu kuljettaa takaisin.

     

    Pstt! Jos levadat kiinnostaa enemmänkin, suosittelen tutustumaan Mikan blogiin. Mikalla on paljon postauksia levadoista.

     
    Castelejo Levada Annukka Vuorela14
     

    Millaisista vaellus- tai patikointireiteistä te pidätte?
    Onko mukavampi mennä keskellä metsää vai nähdä vähän asutustakin?
  • Joko luit nämä postaukset

    13 Comments

  • Avatar
    Reply Merja 11.11.2018 at 16:56

    Kauniilta näyttää! Toiveena olisi ensi vuodelle Portugali / Madeira reissu. Mä tykkään kyllä siitä että haikkaillessa näkyy myös asutusta, vaikka varmaan enemmän on tullut patikoitua metsäreittejä.

  • Avatar
    Reply NelliL 12.11.2018 at 08:41

    Hitsin pimpulat, että on kaunista. Tuolla kyllä silmä lepää 🙂

  • Avatar
    Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas 12.11.2018 at 15:57

    Kivan näköistä! Mieleeni tuli, että opasretki voisi olla ainakin paikallaan silloin kun saa yleiskuvan ainakin siitä, kuinka homma toimii….Madeira on ollut viimeaikoina mielessä juuris luontonsa ja vehreytensä vuoksi.

  • Avatar
    Reply Mari_Shopaholic 12.11.2018 at 19:02

    Ihanan näköistä, varmasti ollut kiva retki :). Näyttää kovasti samalta kuin Rodoksella seitsemällä lähteellä, siellä kanssa tuollainen ”tunneli” ja kiviojia.

  • Avatar
    Reply Merja / Merjan matkassa 12.11.2018 at 20:30

    Madeira on pyörinyt viime aikoina kovasti mielessä. Se on yksi talviloman kohde-ehdokas. Nyt riippuu lähinnä matkaseurasta minne päädymme. Jos matka suuntautuu Madeiralle, niin vaeltamaan pitää ehdottomasti päästä. Siellä riittää valinnanvaraa.

  • Avatar
    Reply Minnea 12.11.2018 at 20:45

    Vau, mitkä maisemat! Upean näköinen paikka!
    Itse en ole juurikaan patikoinut ulkomailla, ja kotimaassakin vain pieniä metsäreittejä. Yksi isompi koko päivän retki tehtiin kymmenen vuotta sitten Ausrtaliassa Blue Mountainilla. Se on kyllä jäänyt elävästi mieleen.

  • Avatar
    Reply Päivi/KultturelliMatkalaukussa 13.11.2018 at 15:08

    Madeiralla olen käynyt muutama vuosi sitten. Kaunis saari. Itse osallistuin myös opastetulle levadaretkelle. Silloin satoi hieman ja maasto oli liukasta, sandaaleilla ei olisi pärjännyt. Madeiralle voisi mennä uudelleen! Mukavaa päivää!

  • Avatar
    Reply Aino Aloha 13.11.2018 at 21:51

    Kokeillaanpa tätä kommentoimista uudestaan.. 🙂 Madeira on alkanut viime aikoina kiinnostaa kovasti, juurikin luonnon ja sen tarjoamien aktiviteettien vuoksi. Siskoni oli joku aika sitten vaeltamassa juurikin Madeiralla, ja siitä se kiinnostus heräsikin. Pakko myöntää, että jostain syystä mielikuvani kohteesta oli ennen tätä tyyliä Las Palmas 😀 Kuinka väärässä olinkaan!

  • Avatar
    Reply Martta / Martan Matkassa 13.11.2018 at 22:03

    Mahtavia maisemia! Tuonne olisi kiva päästä patikoimaan! Opastettu ryhmä on varmaan ihann mukava mikäli ryhmän kuntotaso on sama ja kaikilla samat intressit. Ryhmässä usein mennään heikoimman lenkin nukaan. Itse tykkään kuvailla ja ihailla maisemia joten omin neuvoin varmasti menisin. Oppailta voisi saada kiinnostavaa tietoa eikä tarvitse pelätä eksyneistä…

  • Avatar
    Reply Eve, Jetlaggies 14.11.2018 at 08:53

    Levadareiteille tekisi itsekin mieli:) Ehkä kuitenkin omatoimiretkenä oliisi parempi, vaikka tulisikin kalliimmaksi. Luonnon kokemisessa on meille ensisijaista rauha ja rentous. Liian monta kertaa tällaisilla retkillä on tuntunut vauhti olevan niin kiireistä, että reitin ihailu saati sen kuvaaminen on ollut vaillinaista. Onnistunut järjestetty patikointi sisältää mahdollisuuden ihailla, kuvata ja pysähtyä. Kun taukoja pidetään tarpeeksi annetaan mahdollisuus kulkijoille saada järjestetyistä retkistä yksilöllinen nautinto. Myös syystä tai toisesta hitaammat kulijat pääsevät näin mukaan:) Joskus sekään ei riitä. Meillä kävi esim Sri Lankan Horton Plainsissa niin, että upea vaihteleva luonto vei täysin mukanaan ja 2-3tunnin vaellus vaati meiltä 7 tuntia aikaa. On mahdoton ajatella, että siinä olisi pidemmätkään yhteisretkitauot riittäneet saamaan muuta porukkaa kiinni:D

    • Avatar
      Reply Annukka Vuorela || @happyannukka 18.11.2018 at 10:48

      Joo, kyllä mäkin seuraavalla kerralla lähden omatoimimatkalle. Vuokraan ennemmin auton, sillä lähes kaikki nuo levadat ovat sellaisia edes-takaisin käveltäviä matkoja. Vauhti tosiaankin oli kiireinen, mietinkin, että kun ne oppaat kävelee niitä reittejä monta kertaa viikossa, niin heille maisemat ovat tutut, eivätkä he ehkä aina muista sitä, että osallistujille ne on ihan uusia maisemia.

  • Avatar
    Reply mia malmi 16.11.2018 at 22:43

    Kaunista ja vehreää! Olen aina halunnut käydä Madeiralla. Tykkään ehkä enemmän reiteistä, joissa maisemat vaihtuvat ja voi olla asutustakin.

  • Avatar
    Reply Sanna 17.11.2018 at 16:58

    Madeira onkin pyörinyt viime aikoina paljon mielessä, ja nämä kuvat vahvistivat kyllä halua päästä sinne! Mutta ei kuitenkaan ehkä opastetulle kierrokselle, mieluummin omatoimisesti ja omaan tahtiin patikoin 🙂 .

  • Leave a Reply