Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Lihavarrasta ja Fadoa Madeiralla

     

    Ensimmäiset päivät täällä Madeiralla ovat menneet nopeasti. Tämä matka tulikin juuri sopivasti, sillä en ollut vielä ihan valmis luopumaan kesästä, se oli liian ihana. Täällä kaikki on niin kuin olisin toivonut. Lämpimät päivät, sellaista lähes kolmeakymmentä astetta ja öisin ilmastointi. Loman tarkoituksena onkin ottaa rennosti ja nauttia. Eilen sain nauttia vaikuttavasta fado-esityksestä ja erinomaisesti kypsennetystä liha-annoksesta.

    Kiireiden vuoksi en kerennyt pahemmin tutustua etukäteen paikkaan ja nyt olenkin mennyt aika pitkälti Aurinkomatkojen suositusten mukaan. Riskinähän siinä on, että paikalla on muutama muukin suomalainen, mutta eilen sain nauttia illallisen ilman että viereisessä pöydässä puhuttiin suomea. Suomalaisia täällä on kuitenkin sen verran, että jokaisessa ravintolassa, jossa olen tähän mennessä käynyt, on ollut ruokalistat myös suomeksi.

     

    Fadon kaihoa

     

    Eilen illalla suuntasin Arsenio´s ravintolaan. Perinteisen Madeiralaisen ruuan lisäksi ravintolassa on joka ilta fado-esitys. Portugalissa kansallismusiikin asemaan nousseen fadon historia alkaa noin 1820-luvulla. Sen pohjana uskotaan olleen Brasiliasta rantautuneiden afrikkalaisten orjien rytmit. Portugalilaiset muokkasivat musiikin kitaralla säestetyksi lauluksi ja se levisi kansan tietoisuuteen tavernojen, bordellien ja katulaulajien myötä. Fado kuului portugalilaisten arkeen, sen kaihoisat sävelet kaikuivat Lissabonin kapeilla kujilla ja keittiöissä.

     
    Fado illallinen madeira2
     

    Fadoa lauletaan yleensä portugalilaisen ja klassisen kitaran säestyksellä. Esitys alkaa miesten laululla. Laulut kertovat usein menetetystä rakkaudesta, ja eilisessä esityksessä pystyikin aistimaan joskus särkyneen sydämen, vaikka todennäköisesti kyseiset herrat lauloivat samoja lauluja joka ilta.

     

    Musiikilla on ihmeellinen voima herättää muistoja ja tunteita. Jokainen meistä on varmasti joskus kokenut särkyneen sydämen. Sen tunteen, kun rakkaus ei riitä. Oma sydämeni on särkynyt useammankin kerran, ja vaikka tiesin, että esitys oli lavastettu, oli jotenkin lohdullista kuulla, että särkyneitä sydämiä on muillakin. Ja se tuska tuntui esityksen jokaisessa sävelessä.

     

    Kuin taikaiskusta keskeytin syömisen ja jäin kuuntelemaan.

     
    Fado illallinen madeira3
     

    Esitykseen kuuluu myös, että juuri ennen naissolistin laulua, vielä nuorempi mies itkee laululla naisen särkemää sydäntä. Lopulta kun miehet ovat kertoneet tuskastaan laulun kautta, naissolisti kertoo omasta tuskastaan. Menetyksestä, joka raastaa koko sielua. Naissolistin voimakas ääni lumosi ja sai kylmät väreet kulkemaan kehon läpi. Kuin taikaiskusta keskeytin syömisen ja jäin kuuntelemaan häntä.

     

    Fadoperinteesen on kuulunut myös, että esityksille ei taputeta, vaan niitä kuunnellaan hiirenhiljaa ja totisina. Tätä perinnettä kunnioitettiin osittain myös ravintolan henkilökunnan puolesta, sillä esityksen aikana hyssyteltiin, vaikka kaikki istuivat hiljaa. Esiintyjiä kiitettiin kuitenkin taputuksin, perinteet olivat imeneet myös vaikutteita nykypäiväisestä kulttuurista.

     
    Fado illallinen madeira7
     

    Avotulella valmistettu Espedata on Madeiran perinneruoka

     

    Haluan syödä pihvini, tai tässä tapauksessa lihavartaani, lähes raakana. Jotta liha ei yli kypsene, ei se myöskään pysty lämpiämään kovinkaan paljoa sisältä. Sen seurauksena usein liha on jo hetken päästä kylmää. Taitoa on siinä, että lihan saa kypsennettyä niin, että se on vielä kylmänäkin mehukasta. Siihen tuolla oltiin onnistuttu. Liha kypsennettiinkin avotulella, jolloin se pääsi kypsenemään tasaisesti joka puolelta, ja sitä oltiin osattu kypsentää juuri oikean aikaa.

     

    Tälle viinille kuitenkin sydämeni ja makuaistini sykki.

     

    Lihan kanssa tarjoiltiin salaattia ja polentaa. Perinteisesti annokseen olisi kuulunut ranskalaiset, mutta en erityisesti niistä välitä, joten vaihdoin ne polentaan. Hieman petyin siitä, että polentakin oli uppopaistettu, mutta kyllä se voitti silti maussa ja rapeudessa ranskalaiset.

     
    Fado illallinen madeira3
    Fado illallinen madeira6
     

    Ruuan kanssa valitsin lasillisen portugalilaista syrah-viiniä. Olen jo muutaman kerran maistanut paikallisia Vinho Verde-viinejä, ja ne eivät vielä ole iskeneet makeutensa vuoksi. Tykkään kuitenkin eniten kuivasta ja hieman hedelmäisestä viinistä. Tälle viinille kuitenkin sydämeni ja makuaistini sykki. Viini sopi erinomaisesti avotulella kypsennetylle lihalle pehmentäen savun ja hiilloksen aromeja lihassa.

     

    Näiden muutaman päivän aikana olen huomannut, että Madeira ei ole mikään budjettimatkailijan unelmakohde. Ruoka täällä on pitkälti samoissa hinnoissa kuin Suomessakin. Tosin liharuuat ovat edullisempia kuin Suomessa. Lihavarras maksoi 18 euroa ja sain kyseisestä annoksesta lisukkeineen vatsan kyllä täyteen. Alkoholi sen sijaan täällä on edullista, ja monessa paikassa madeiraviiniä tarjotaankin usein ravintolan puolesta.

     

    Lihavarras, lasi punaviiniä ja iso pullo suodatettua hanavettä maksoi hieman alle 28 euroa. Lisäksi päälle tuli vielä tippi. Normaalikäytäntö täällä on antaa n. 10 prosenttia tippiä, mutta koska koin palvelun keskivertoa paremmaksi, jätin n. 15 prosenttia tippiä. Koko illallinen tippeineen tuli kustantamaan n. 34 euroa.

     
    Fado illallinen madeira
     

    Millaiset musiikkiesitykset herättävät teissä tunteita?
  • Joko luit nämä postaukset

    4 Comments

  • Avatar
    Reply Kati / Lähinnä kauempana 26.8.2018 at 10:11

    Minulla on vähän kaksipiippuinen suhtautuminen ravintolassa tapahtuviin musiikkiesityksiin. Jos olen hirveän nälkäinen, on aika ärsyttävää, että ruokailu keskeytyy. Toki, jos esitys on lumoava, on varmasti helppo unohtaa syöminen ja nälkä. Sitten ruoan on tosiaan hyvä olla erinomaista, että se maistuu myös kylmänä.

    Hieman harmittaa, että aikanaan Lissabonissa käydessä ei tullut nähtyä fadoa.

  • Avatar
    Reply Teija / Lähdetään Taas 26.8.2018 at 16:01

    Kuulostaapa mielenkiintoiselta illalliselta! Ihanaa kuulla, että esitys on ollut niin hienosti toteutettu, että se on saanut tunteet heräämään. Ja ei kuulosta tuosta kokonaisuudesta lainkaan hullummalta hintakaan.

  • Avatar
    Reply Martta / Martan matkassa 26.8.2018 at 20:26

    Olen kyllä kuullut Fadomusiikkia, mutta kunnon esitystä en ole päässyt näkemään, vaikka monesti olen toivonut.Voihan Madeira, olimme siellä vuosia sitten ja odotin reissua kovasti, ensimmäisen yön rankkasateiden seurauksena tuli maanvyörymä ja kaupunki oli ihan sekaisin. Saarella oli paljon sateen aiheuttamia tuhoja, joten vietimme suuren osan lomasta hotellissa…

  • Avatar
    Reply Pirkko / Meriharakka 27.8.2018 at 18:43

    Taas hyvä muistutus monen matkakohteen monimuotoisuudesta – samasta kohteesta on monelle, jopa niin, ettei yhtymäkohtia ole.
    Meidän Madeiramme oli muutamia levadoja ja muutamia retkiä ympäri saarta, mutta yhtään Fado-iltaa eikä lihavarrastakaan ei aikoinaan pääsiäislomallemme mahtunut. Mutta kuten totesin, niin sehän on vaan hyvä, että Madeira käy kaikille!

  • Leave a Reply