Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Liikunnan lempeä merkitys

     

    Liikunta merkitsee nykyään minulle ensisijaisesti hyvää mieltä fyysisten muutosten sijasta. Aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, etten enää näe hyvinvointia samalla tavalla fyysisten tekijöiden kautta kuin ennen näin, vaikkakin ne ovat edelleen osa hyvinvointia.


     

    Liikunnan fyysiset tekijät eivät enää motivoi minua riittävästi, vaikkeivat ne haittaakaan, jotta jaksaisin kaatosateellakin lähteä salille. En sano, ettenkö haluaisi vahvempaa kroppaa ja pienempää peppua, mutta pelkästään niiden takia en jaksaisi liikkua. Pari päivää sitten salilla ollessani nieleskelin kyyneleitä turhautumisesta kehoni toimintaan, tai toimimattomuuteen. Vaikka turhautuminen oli äärimmäistä, sekin pieni liikunta, jota pystyin tekemään, sai aikaan hyvänolon. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lievemmissä tapauksissa mielialalääkkeet voitaisiin korvata liikunnalla, ja riittävällä terapeuttisella hoidolla.

     
    ikkunalla_blog liikunta2
     

    Mielessäni oli vain ajatus, että treenaamalla vielä kovempaa saavutan tavoitteeni.

     

    Koin vähän hassuna, kun painotettiin, että tärkeintä on löytää itselle mieluinen tapa liikkua. Ymmärsin kyllä, että toinen saattaa tykätä pelata jalkapalloa ja toinen pyöräillä, mutta ajattelin, että liikunnassa jokainen haluaa vetää täysillä. Nyt kun en todellakaan voi vetää täysillä, olen kantapään kautta oppinut, että liikunnasta saa myös hyvän mielen, vaikkei sykkeet olisi korkealla ja lihakset tärisisi treenin jälkeen. Vaikkei edes hikoisi kunnolla.

     
    ikkunalla_blog liikunta4
     

    Liika on liikaa

     

    Liikkumistani motivoi ennen kovat tavoitteet. Piti juosta puolimaraton tai selvitä esteratakilpailu. Ilman niitä tavoitteita liikkumiseen ei ollut syytä. Tietysti sain kovastakin treenistä hyvän mielen, mutta koin usein epäonnistumisen tunteita, sillä kehoni ei toiminut niin kuin olisin halunnut, enkä päässyt tavoitteisiini, vaikka kuinka treenasin. Ajattelin, että minun pitäisi treenata vielä kovempaa, vaikka kehoni toimintaan ja liikuntaan perehtyneet alan ammattilaisetkin sanoivatkin toista. Mielessäni oli vain ajatus, että treenaamalla vielä kovempaa saavutan tavoitteeni. Kovensin treenejä, mutta tulosten sijaan, kehoni menikin aivan sekaisin.

     
    ikkunalla_blog liikunta3
     

    Ehkä aika hiljentää tuon äänen, kukapa jaksaisi loputtomiin huutaa kuuroille korville.

     

    Näitä asioita käsitellessäni olen joutunut oppimaan tunnistamaan omassa ajattelutavassani ristiriidat. Vaikka tiedän, etten kestä tappotreenejä, mieleni silti vielä jostain sieltä takaraivosta yrittää huudella, että nyt kunnon vaihde päälle, niin eiköhän tuloksia synny. Pitää vaan vetää vielä entistä kovempaa. Vielä en ole keksinyt keinoa hiljentää tuota ääntä, mutta olen oppinut jättämään sen omaan arvoonsa. Ehkä aika hiljentää tuon äänen, kukapa jaksaisi loputtomiin huutaa kuuroille korville.

     

    Tämä matka on ollut aikamoinen oppimisprosessi ja vielä vähän on matkaa maaliin. Maaliin aion kuitenkin jatkaa lempeämmin, enää ei mennä hampaat irvessä, vaan hymy huulilla ja hikipisarat otsalla.

     
    ikkunalla_blog liikunta5
     

    Mikä motivoi teitä liikkumaan?
  • 10 Comments

  • Avatar
    Reply Emma / Haaveita ja hauiskääntöjä 29.6.2018 at 19:03

    Ihana postaus ja ajatukset kuin miun päästä! En halua enää vain käydä kuntosalilla, vaikka siellä saisi massaa ja timmimmän kropan. En halua välttöä aerobisia lihasmassan menetyksen pelossa vaan haluan liikkua niin kuin parhaalta tuntuu! Kuntosali ei ole ainoa oikea tapa eikä myöskään tavoitteita kohti meneminen – on ihanan vapauttavaa liikkua kuten mieli tekee ❤ Se minua motivoi liikkumaan – vapaus valita 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 1.7.2018 at 22:17

      Liikunnastakin on tullut nykypäivänä ulkonäköpainotteisempaa. Pitää liikkua, ettei ole liian lihava, tai ettei ole selluliittiä jne. Sitä ennen kehoitettiin liikkumaan, jotta pysyy terveenä, ja siihen ajatusmaailmaan haluaisin mentävän takaisin. Liikutaan siksi, että ollaan terveitä, eikä siksi että ollaan tietyn näköisiä. Ja joka päivä voi liikkua eri tavalla, kukaan ei sano, että voi harrastaa vain tietyn verran eri lajeja.

  • Avatar
    Reply NelliL 29.6.2018 at 21:52

    Itse en enää voi tehdä tappotreenejä mutta löysin tilalle hyötyliikunnan. Tokikaan ei sekään vedä vertoja tappotreenille mutta sen verran kuitenkin tehokasta, että todella helposti pystyy pitämään kuntoa kondiksessa.

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 1.7.2018 at 22:09

      Ihana kuulla, että olet löytänyt itsellesi mieluisen tavan liikkua, vaikkei samaa fiilistä saa kuin tappotreeneistä. Onneksi hyötyliikunnan ja tappotreenienkin väliin mahtuu vielä monta tasoa liikkua.

  • Avatar
    Reply Piia/Piiabiia Atelier 30.6.2018 at 11:12

    Ajatusmaailman uudelleenjärjestely vaatii tosiaankin aikaa. Lempeyttä matkallesi! Maali häämöttää jo!

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 1.7.2018 at 22:19

      Se on totta, että uuteen tottuminen vaatii aikaa. Toiset asiat sisäistää nopeammin ja toiset hitaammin.

  • Avatar
    Reply tuulanneli 1.7.2018 at 11:14

    Hyvä kirjoitus ja kaikki kuulostaa niin tutulta. Olen ollut kanssa noin kymmenen vuotta sitten pahassa treenikierteessä. Nyt olen oppinut löysäämään ja ottamaan rennosti. Tällä iällä sitä rikkoo vain paikkansa kovalla treenillä. Palautuminen on yhtä tärkeää kuin treenaaminenkin.

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 1.7.2018 at 22:22

      Kyllä. palautuminen on tärkeää, ja sen vuoksi on pakko opetella kuuntelemaan omaa kehoa. En kestä samanlaisia treenejä kuin moni muu, ja niiden välttäminen on jo palautumisen ”ennakointia”. Ja ikä tosiaan tuo muitakin vaikutuksia kehoon kuin ainoastaan ryppyjä, mutta onneksi ikä tuo myös viisautta kohdella omaa kehoa kunnioittavasti.

  • Avatar
    Reply Elisa-Maria 13.7.2018 at 18:54

    Olen niin samoissa ajatuksissa ollut. Minulla liikunta-arsenaaliin kuuluu lähes jokapäiväinen joogarutiini, joka kylläkin päivästä päivään vaihtelee rankemmasta harjoituksesta lempeään ja hitaaseen liikkeeseen. Se sopii minulle, ja nautin suunnattomasti kehoni liikuttamisesta. Joogaharjoitukseeni kuuluu tavotteita, jotka eivät liity millään tavalla kehon ulkonäköön. Se on vapauttavaa! 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 14.7.2018 at 12:12

      Jooga on hyvää liikuntaa, kun sitä voi harrastaa niin monella tasolla. Itselleni se on ollut enemmänkin lempeää ja hidasta kaiken muun kovan treenin vastapainoksi. Kehoon liittyvät ulkonäköpaineet ovat aina kuluttavia ja niistä irtipääseminen on varmasti todella vapauttavaa.

    Leave a Reply