Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Loppuunpalanut

     

    Unelmani on yhdistää tuleva ammattini ja luova työ, tämä sisällöntuotanto. En vielä tiedä miten se käytännössä tapahtuu, mutta uskon elämän näyttävän sen, kun on oikea aika. Unelmat eivät kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan niiden eteen on tehtävä töitä.

    Samaan aikaan, kun kulkee kohti unelmia, pyörii arki normaaliin tahtiin. Vuokrat on maksettava ja jääkaapistakin tulisi löytyä jotain syötävää, mielellään vähän terveellisempääkin kuin vain valmislihapullat, jotka kyllä olisivat huomattavasti edullisempia. Ihmissuhteista tulisi huolehtia ja oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää olisi myös harrastaa liikuntaa ja kenties jokin muukin harrastus olisi mukava. Kaiken tämän jälkeen keho on ylikierroksilla ja mieli potee huonoa omatuntoa, kun kaikkea ei vaan saa tehtyä.

     
    Ikkunalla_burnout4
     

    Lopulta väsymys on niin suuri, että pelkästä arjesta selviäminen on työn ja tuskan takana. Ihmissuhteet jäävät, harrastuksista puhumattakaan. Liikunta edistää jaksamista, mutta siitäkin on tullut pakollinen suoritus, eikä ennen niin rakkaasta harrastuksesta enää saa samaa iloa ja hyvänolontunnetta. Jokaisesta päivästä on tullut suorittamista, vaikka niihinkin päiviin sisältyy onnellisia hetkiä.

     

    En enää tiedä mitkä tunteet ovat aitoja ja mitkä vain syntyneet luomaan turvaa johonkin.

     

    Kokoajan tekisi mieli nukkua, mutta kun se aika koittaa, unta riittää vain muutamaksi tunniksi, kunnes tulee se vuorokausi, joka menee kokonaan nukkuessa. Silti herätessä on sellainen oli kuin sata rekkaa olisi juuri jyrännyt päältä.

     

    Minulla on vaikka mitä ideoita postauksista ja kivoja kuvia, joita julkaista Instagramissa. Muutaman kerran olen avannut tietokoneen ja yrittänyt kirjoittaa postausta, mutta en ole saanut ajatuksia siirrettyä tekstiksi. Ajatuksia en ole saanut siirrettyä edes sanoiksi, aika usein en ole edes ollut varma mitä ajattelen tai tunnen. Onko tunne aito vai johtuuko se vain väsymyksestä? Tämän vuoksi blogi on ollut liian hiljainen, taas yksi asia, joka tuottanut onnellisuutta, on jäänyt suorittamisen varjoon.

     
    Ikkunalla_burnout3
     

    Sanoista teoiksi – jos jaksaisi

     

    Olen aikaisemminkin täällä kirjoittanut, miten asioille on tehtävä jotain, mutta voimia muutokseen ei ole ollut. Ennen kuin nyt kun enää mitään voimia ei ole jäljellä. Ainut vaihtoehto on muutos. Vuokrat on edelleen jotenkin maksettava, mutta keino selvitä arjesta pitää löytyä jostain sellaisesta, mikä ei kuluta loppuun. Ja niin, että saan kuljettua kohti unelmaani. Opintoja olen toki saanut vietyä eteenpäin, ja valmistuminen viivästyy minusta riippumattomista tekijöistä, ei sen vuoksi, etten olisi jaksanut opiskella. Toisaalta sen viivästyminen on hyvä asia, sillä nyt minulla on enemmän aikaa viimeisille tehtäville, eikä niistä tarvitse ihan niin paljon stressata.

     

    Kaikki muu aika meneekin nukkuessa. Vapaapäivinä jaksan olla muutaman tunnin hereillä ja sen jälkeen tarvitsenkin jo päiväunet. Silloin kun olisi aikaa tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi, nukun arjen univelkoja pois. Jos en nuku, en kuitenkaan oikein saa mitään aikaiseksi. Tätäkin postausta olen nyt kirjoittanut kolmatta päivää. Saan ehkä yhden lauseen luotua, mutta sen jälkeen ajatus katoaa jonnekin. Kun taas saan ajatuksen päästä kiinni, ei aikaisempi lause sovikaan enää yhteen seuraavan lauseen kanssa. Luovuus on ollut aina keino ilmaista itseäni, ja nyt kun siihen en pysty, tunnen olevani jotenkin jumissa kaiken kanssa. Kun en saa tunteitani ja ajatuksia ilmaistua, en enää tiedä mitkä tunteet ovat aitoja ja mitkä vain syntyneet luomaan turvaa johonkin.

     
    Ikkunalla_burnout2
     

    Hyppy tuntemattomaan

     

    Tästä putkesta hyppääminen tuntuu yhtäaikaa pelottavalta ja vapauttavalta. Se, ettei minun tarvitse päivittäin tehdä asioita, jotka kuluttavat enemmän kuin antavat, tuntuu todella vapauttavalta. Samaan aikaan kuitenkin rintaa puristaa pelko pärjäämisestä, taloudellisesta pärjäämisestä. Entä jos joudunkin taas palaamaan samaan tilanteeseen, jotta pärjään taloudellisesti. Jos olenkin tilanteen vanki, enkä pääse koskaan tästä pois.

     

    If you change nothing, nothing will change.

     

    Tämä on viimeinen viikko tätä arkea, sen jälkeen kaikki on avoinna. Jatkosta ei ole tietoa, mutta pitää vain yrittää jaksaa uskoa, että elämä järjestyy, onhan se aina ennenkin järjestynyt. En ole ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, mutta viimeistä kertaa haluan olla. Aikaisemmin kun olen halunnut pois tästä tilanteesta ja lähtenyt kohti uusia tuulia, olen aina pitänyt portin auki mielessäni, että ainahan voin palata, jos tilanne sitä vaatii. Ja lopulta olen aina palannut samaan pisteeseen.

     

    Enää en voi edes jossain siellä alitajunnassa pitää paikkaa ajatukselle, että ainahan voin palata vanhaan, jos uudet suunnitelmat eivät onnistukaan. Paluu vanhaan ei tee onnelliseksi, joten jos uudet suunnitelmat eivät onnistu, ei ratkaisu onnelliseen elämään löydy palaamalla vanhaan, vaan etsimällä jotain uutta. Kun saan omat voimani takaisin, elämä varmasti tuo minulle uusia mahdollisuuksia, enkä malta odottaa niitä.

     
    Ikkunalla_burnout5
     

    Onko teillä kokemuksia loppuunpalamisesta?
    Kiinnostaisiko teitä lukea enemmän matkastani loppuunpalamisesta palautumiseen?
  • Joko luit nämä postaukset

    3 Comments

  • Avatar
    Reply Tuula / Tuula's life 10.9.2018 at 13:16

    Olipa koskettava kirjoitus. Itselläni ei ole ollut loppuunpalamista, mutta olen ollut vetäjänä työssä, jossa minulla oli useita alaisia. Työssäni tutustuin ihmisiin, jotka paloivat loppuun tai olivat masentuneita. Kävin heidän kanssaan keskusteluja ja myös työpsykologin luona kävimme keskustelemassa, miten edetään. Opin näkemään, miten rankkaa tuo loppuunpalaminen on.
    Sinulle toivon kaikkea hyvää. Jaksa keskustella sinua ymmärtävien ihmisten kanssa. Ja mielelläni kuulisin enemmän matkastasi loppuunpalamisesta palautumiseen.
    Hyvää alkavaa viikkoa!

  • Avatar
    Reply tuulanneli 11.9.2018 at 16:54

    Hyvä kirjoitus ja paljon ajatuksia herättävä. MInulla ei ole kokemuksia loppuunpalamisesta. Tätä lukiessa tuli mieleen entinen elämäni, josta hyppäsin pois juuri oikeaan aikaan. Tein ison muutoksen elämässäni ja lopetin yritykseni. Olin pitkään todella väsynyt kaikkeen ja tein varmasti ihan oikeaan aikaan päätöksen siirtymisestä uuteen vaiheeseen elämässä. Nyt vaikka elän kiireessä niin rakastan yli kaiken nykyistä työtäni ja minun on hyvä olla.

  • Avatar
    Reply Katta /arkipaskaruokaa 14.9.2018 at 15:30

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Seuraa edelleen omaa unelmaasi. Saavutin oman ISON unelman kolme vuotta sitten. Jos sitä ei olisi ollut, en olisi taatusti selvinnyt viimeisimmästä reilusta vuodesta, elämäni rankimmasta ajanjaksosta. Tsemppiä sulle <3 -Katta /Arki(paska)ruokaa

  • Leave a Reply