Miltä köyhyys tuntuu?

Rahasta on keskusteltu paljon viime aikoina, niin blogimaailmassa kuin koko yhteiskunnassa. Rahasta on hyvä puhua, mutta tuntuu, että suurimman äänen saavat ne, joilla sitä on. Pelottavaa, että meidän yhteiskuntaa johtavilla henkilöilläkään ei ole käsitystä siitä, paljonko ihmiset tienaavat oikeasti. Köyhyys lisääntyy koko ajan, mutta silti tuntuu, että monellakaan ei ole käsitystä siitä miten köyhyys todella vaikuttaa elämään. Se ei tarkoita sitä, ettei ole varaa ostaa uutta paitaa, vaan se tarkoittaa sitä, ettei ole varaa ostaa riittävästi ruokaa.

Olen lukenut postauksia, joissa hyvin toimeentulevat bloggaajat kertovat tuloistaan. Paljonko he tienaavat, mistä raha tulee ja mihin menee. Olen todella iloinen heidän menestyksestään ja uskon, että tässä yhteiskunnassa he ovat todellakin joutuneet tekemään töitä menestyksen eteen. Sen menestyksen taustalla on myös hieman tuuria, sattumaa, onnea, millä nimellä sitä itse kukin sitä sanoo. Prosentuaalisesti pienen pieni prosentti kaikista Suomen bloggaajista pääsee kuitenkaan sellaisiin tuloihin. Tiedän paljon ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä, mutta voivat vain haaveilla 100 tuhannen euron tuloista. Ja silloinkin ne haaveet ovat ihan jossain muussa työssä. Siinä työssä mitä he tekevät, se ei ole mahdollista tienata satoja tuhansia.

 

Ei fysioterapeutti maksa kaupassa tomaatista sen takia enemmän, että tienaa enemmän kuin tarjoilija, eikä tarjoilija saa tomaattia sen takia halvemmalla, että palkka on matala.

 
raha_köyhyys_happyannukka2
 

Köyhä ja töissä

 

Olen itsekin aina työskennellyt matalapalkka-aloilla. Suurimman osan ”urastani” olen tehnyt ravintola-alalla, jossa palkka oli välillä niin huono, että kimppakämpässä asuessanikin, ruuat maksoin tipeillä. Ja tiedätte varmaan suomalaisen tippauskulttuurin, että niillä summilla ei pahemmin juhlittu. Nyt olen valmistumassa terveydenhuoltoalalle, joka myöskään ei ole parhaiten palkattu, mutta huomattavasti paremmin kuin ravintola-ala.

 

Vastavalmistuneen fysioterapeutin peruspalkka on jotain reilut 2400 euroa kuussa (Pääkaupunkiseudulla on hieman parempi kuin muualla Suomessa), kun tarjoilijan peruspalkka on noin 1600 euroa kuukaudessa. Toki päälle tulee tarjoilijalle lisät, mutta sillä euron iltalisällä ei vielä kovin pitkälle päästä. Fysioterapeutti on käynyt korkeakoulun, jolla voidaan selittää kovempaa palkkaa, mutta silti molemmilla on samat elämisen kustannukset. Ei fysioterapeutti maksa kaupassa tomaatista sen takia enemmän, että tienaa enemmän kuin tarjoilija, eikä tarjoilija saa tomaattia sen takia halvemmalla, että palkka on matala.

 
raha_köyhyys_happyannukka5
 

Sanotaan, että halpa ja hyvä eivät yleensä kulje käsikädessä ja on ekologisempaa ostaa hyvää kuin halpaa. Olen tästä samaa mieltä, mutta olen myös elänyt niitä tilanteita, kun on ollut pakko ostaa vaikka talvikengät, eikä rahaa vain ole ostaa laadukkaita sadan euron kenkiä. Tai toki olisin voinut ostaa ne sadan euron kengät, mutta se olisi tarkoittanut viikkoa syömättä. Rukoilen vain, että toivottavasti ne 40 euron kengät kestävät edes koko talven, sillä toista samanlaista summaa ei pysty laittamaan kenkiin, jos haluan ostaa pyykinpesuainetta ja leivinpaperia. Tuolloin rahaa on ollut niin vähän, että elämä on ollut kiinni kymmenestä eurosta.

 

. Köyhälle raha ei ole tylsä aihe, sillä sen riittämisen miettimiseen menee tunteja vuorokaudessa. Köyhä vain haaveilee siitä, että raha olisi tylsä aihe.

 

Tällä hetkellä minulla on hieman parempi taloudellinen tilanne. Tai no nyt just ei ole, kun olen sairaslomalla, mutta yleisesti. Silti mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, mutta minun ei tarvitse yleensä menettää yöunia sen takia, että en tiedä riittääkö raha ruokaan koko kuukaudeksi ja saanko pakolliset laskut maksettua. On ollut myös niitä aikoja, kun se ei ole riittänyt, ja olen joutunut jättämään aterioita väliin, koska ei ole ollut rahaa. Eikä kyse ole ollut vain muutamasta kuukaudesta, vaan puhutaan vuosista.

 

Köyhyys syö itsearvostusta

 

Nuo vuodet ovat vaikuttaneet paljon elämään. Olen menettänyt ystäviä, sillä minun kanssa ei voinut ikinä tehdä mitään mikä maksoi jotain, ellei maksanut myös minun osuutta. Enkä voi syyttää heitä siitä, sillä miksi heidän pitäisi kärsiä minun rahattomuudesta. Olen joutunut jättämään pitkäaikaisimman ystäväni polttarit väliin, koska minulla ei ollut varaa 50 euroa maksaa niistä. Olen ollut niin kipeä, etten ole pystynyt julkisilla menemään lääkäriin, mutten kuitenkaan niin kipeä, että olisin ambulanssin saanut, eikä minulla ole ollut rahaa taksiin, joten olen ollut menemättä lääkäriin. Silti kaikista eniten nuo vuodet ovat syöneet itsearvostustani. Olen tuntenut itseni suoraan sanottuna ihmisjätteeksi rahattomuuden vuoksi. Se on syöpynyt niin syvälle, että vaikka tilanne taloudellisesti onkin nyt hieman parempi, itsearvostukseni ei ole sen suhteen parantunut ollenkaan. Kysyttäessä millainen minä olen, ensimmäiseksi mieleen tulee köyhä. Vaikka olen paljon muutakin.

 
raha_köyhyys_happyannukka3
 

Kun hyvin toimeentulevat puhuvat siitä, miten raha on tylsä aihe, eikä heitä oikeastaan kiinnosta kuinka paljon kukakin tienaa, on mielestäni melko ylimielistä, vaikka tuskin he sitä niin tarkoittavat. He ehkä ajattelevat sen enemmänkin niin, että ihmisen köyhyydellä ei ole heille merkitystä sillä, miten he näkevät kyseisen ihmisen. Ja rahan perusteella ei pidäkään tuomita ihmistä, mutta rahalla on väliä silloin kun sitä ei ole riittävästi. Raha tekee onnelliseksi, kun sillä saa ostettua perusturvan elämään. Köyhälle raha ei ole tylsä aihe, sillä sen riittämisen miettimiseen menee tunteja vuorokaudessa. Köyhä vain haaveilee siitä, että raha olisi tylsä aihe.

 

Lisätyöt on köyhän rentoutus

 

Nykyään työelämä on muuttunut paljon. Raha määrittää, ja voittoa on tehtävä niilläkin aloilla, jotka aina ennen on mielletty voittoa tavoittelemattomiksi aloiksi. Paine alkaa näkyä ja työuupumus on yleistynyt. Onkin ruvettu miettimään, että onko raha kaiken sen työmäärän arvoista. Moni onkin päättänyt vähentää töitä, vaikka se tarkoittaakin pienempää toimeentuloa. Heillä on siihen mahdollisuus. On kuitenkin paljon niitä, joille itseasiassa lisätyöt vähentävät stressiä. Lisätyöt tarkoittavat lisätuloja, joka puolestaan tarkoittaa sitä, ettei tarvitse loppukuusta menettää yöunia stressatessa siitä, että riittääkö raha ruokaan koko kuukauden ajaksi.

 

Haaveilen itsekin rahahuolettomasta elämästä, jossa saisin perusturvan itselleni. Siinä minulla olisi oma asunto. Olisi vararahasto, jos jotain yllättävää tapahtuisi, kuten esimerkiksi pesukone hajoaisi. Ja tilillä olisi sen verran rahaa, että jos joutuisin menemään yksityiselle lääkäriin, minun ei tarvitsi mennä vararahastolle. Perusfysioterapian työssä tuskin ikinä pääsen sellaisiin tuloihin, että nuo toteutuisivat Pääkaupunkiseudulla sinkkuna, mutta minulla on kaikkeen mitä teen nyt liittyviä ammatillisia unelmia ja suunnitelmia, jotka toivottavasti vievät minut kohti tuota haavetta.

 
raha_köyhyys_happyannukka7
 

Millaisia kokemuksia teillä on köyhyydestä?
Previous Post Next Post

You may also like

4 Comments

  • Avatar
    Melissa

    Itselle köyhyys ei ole ollut sitä, että se nakertaisi, vaan olen saanut aika paljon sen tilalle mitä rahalla yritetään ostaa. Itse teen keikkatyötä ja kotona asuu miehen ja yhden lapsen lisäksi aikuinen lapsi, joka opiskelee. Olen oppinut valtavasti tänä aikana kun tulot ovat pudonneet alle köyhyysrajan. Mutta on pakko sanoa, että vietämme stressittömämpää elämää nyt mitä silloin kun miehellä oli hyväpalkkainen työ. Ollaan jotenkin vapaampia ja voidaan tehdä paljon samoja asioita mitä tekee rikkaat, mutta me teemme ne ilmaiseksi. Blogistani selviää miten elämme ja missä asiassa säästämme ja missä taas ei.

    21.3.2019 at 11:10 Reply
    • Avatar
      Annukka Vuorela || @happyannukka

      Köyhyys opettaa kyllä olemaan pienistä asioista onnellinen. Ja totta sekin, että liian stressaava työ laskee elämänlaatua, ja jossain tapauksissa varmasti palkka ei korvaa menetettyä elämänlaatua. Koen kuitenkin, että ne jotka pystyvät vaihtamaan tuossa tilanteessa huonommin palkattuun työhön ovat etuoikeutettuja. Kaikille se ei ole mahdollista, vaikka työ olisikin itselleen liian stressaavaa. Jokainen kokee stressin eri tavalla, toiselle sama tilanne voi olla todella stressaava, kun toinen ei taas huomaa mitään.

      23.3.2019 at 11:11 Reply
  • Avatar
    Tiia - Littlebigthings

    Hyvä postaus! Samaistun kyllä niin täysin itse kanssa matalapalkka-alalla työskennelleenä. En oikeastaan edes tiedä mitä olisi sellainen elämä kun ei tarvitsisi elää kädestä suuhun ja koko ajan miinuksella. Tällä hetkellä opiskelen ja elän lainarahalla. Kaihoisasti tulevaisuudesta haaveillen 🙂

    21.3.2019 at 22:56 Reply
    • Avatar
      Annukka Vuorela || @happyannukka

      Itsekin juuri opinnot päättämässä olevana olen joutunut opintojen takia vähentämään kustannuksia, mutta se on ollut eri asia, kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista. Vaikka niihin 100 000 euron vuosipalkkoihin en fyssarinakaan pääse, niin helpottaa paljon, että tietää palkan olevan sellainen, jolla tulee toimeen. Tsemppiä sulle opiskeluun ja kyllä ne tulevaisuuden haaveet toteutuu, kunhan jaksaa toimia niiden eteen. Helppoa se ei aina ole, ja välillä joutuu todellakin uhrautumaan, mutta uskon sen olevan sen arvoista.

      23.3.2019 at 11:15 Reply

    Leave a Reply