Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Miltä köyhyys tuntuu?

    Rahasta on keskusteltu paljon viime aikoina, niin blogimaailmassa kuin koko yhteiskunnassa. Rahasta on hyvä puhua, mutta tuntuu, että suurimman äänen saavat ne, joilla sitä on. Pelottavaa, että meidän yhteiskuntaa johtavilla henkilöilläkään ei ole käsitystä siitä, paljonko ihmiset tienaavat oikeasti. Köyhyys lisääntyy koko ajan, mutta silti tuntuu, että monellakaan ei ole käsitystä siitä miten köyhyys todella vaikuttaa elämään. Se ei tarkoita sitä, ettei ole varaa ostaa uutta paitaa, vaan se tarkoittaa sitä, ettei ole varaa ostaa riittävästi ruokaa.

    Olen lukenut postauksia, joissa hyvin toimeentulevat bloggaajat kertovat tuloistaan. Paljonko he tienaavat, mistä raha tulee ja mihin menee. Olen todella iloinen heidän menestyksestään ja uskon, että tässä yhteiskunnassa he ovat todellakin joutuneet tekemään töitä menestyksen eteen. Sen menestyksen taustalla on myös hieman tuuria, sattumaa, onnea, millä nimellä sitä itse kukin sitä sanoo. Prosentuaalisesti pienen pieni prosentti kaikista Suomen bloggaajista pääsee kuitenkaan sellaisiin tuloihin. Tiedän paljon ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä, mutta voivat vain haaveilla 100 tuhannen euron tuloista. Ja silloinkin ne haaveet ovat ihan jossain muussa työssä. Siinä työssä mitä he tekevät, se ei ole mahdollista tienata satoja tuhansia.

     

    Ei fysioterapeutti maksa kaupassa tomaatista sen takia enemmän, että tienaa enemmän kuin tarjoilija, eikä tarjoilija saa tomaattia sen takia halvemmalla, että palkka on matala.

     
    raha_köyhyys_happyannukka2
     

    Köyhä ja töissä

     

    Olen itsekin aina työskennellyt matalapalkka-aloilla. Suurimman osan ”urastani” olen tehnyt ravintola-alalla, jossa palkka oli välillä niin huono, että kimppakämpässä asuessanikin, ruuat maksoin tipeillä. Ja tiedätte varmaan suomalaisen tippauskulttuurin, että niillä summilla ei pahemmin juhlittu. Nyt olen valmistumassa terveydenhuoltoalalle, joka myöskään ei ole parhaiten palkattu, mutta huomattavasti paremmin kuin ravintola-ala.

     

    Vastavalmistuneen fysioterapeutin peruspalkka on jotain reilut 2400 euroa kuussa (Pääkaupunkiseudulla on hieman parempi kuin muualla Suomessa), kun tarjoilijan peruspalkka on noin 1600 euroa kuukaudessa. Toki päälle tulee tarjoilijalle lisät, mutta sillä euron iltalisällä ei vielä kovin pitkälle päästä. Fysioterapeutti on käynyt korkeakoulun, jolla voidaan selittää kovempaa palkkaa, mutta silti molemmilla on samat elämisen kustannukset. Ei fysioterapeutti maksa kaupassa tomaatista sen takia enemmän, että tienaa enemmän kuin tarjoilija, eikä tarjoilija saa tomaattia sen takia halvemmalla, että palkka on matala.

     
    raha_köyhyys_happyannukka5
     

    Sanotaan, että halpa ja hyvä eivät yleensä kulje käsikädessä ja on ekologisempaa ostaa hyvää kuin halpaa. Olen tästä samaa mieltä, mutta olen myös elänyt niitä tilanteita, kun on ollut pakko ostaa vaikka talvikengät, eikä rahaa vain ole ostaa laadukkaita sadan euron kenkiä. Tai toki olisin voinut ostaa ne sadan euron kengät, mutta se olisi tarkoittanut viikkoa syömättä. Rukoilen vain, että toivottavasti ne 40 euron kengät kestävät edes koko talven, sillä toista samanlaista summaa ei pysty laittamaan kenkiin, jos haluan ostaa pyykinpesuainetta ja leivinpaperia. Tuolloin rahaa on ollut niin vähän, että elämä on ollut kiinni kymmenestä eurosta.

     

    . Köyhälle raha ei ole tylsä aihe, sillä sen riittämisen miettimiseen menee tunteja vuorokaudessa. Köyhä vain haaveilee siitä, että raha olisi tylsä aihe.

     

    Tällä hetkellä minulla on hieman parempi taloudellinen tilanne. Tai no nyt just ei ole, kun olen sairaslomalla, mutta yleisesti. Silti mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, mutta minun ei tarvitse yleensä menettää yöunia sen takia, että en tiedä riittääkö raha ruokaan koko kuukaudeksi ja saanko pakolliset laskut maksettua. On ollut myös niitä aikoja, kun se ei ole riittänyt, ja olen joutunut jättämään aterioita väliin, koska ei ole ollut rahaa. Eikä kyse ole ollut vain muutamasta kuukaudesta, vaan puhutaan vuosista.

     

    Köyhyys syö itsearvostusta

     

    Nuo vuodet ovat vaikuttaneet paljon elämään. Olen menettänyt ystäviä, sillä minun kanssa ei voinut ikinä tehdä mitään mikä maksoi jotain, ellei maksanut myös minun osuutta. Enkä voi syyttää heitä siitä, sillä miksi heidän pitäisi kärsiä minun rahattomuudesta. Olen joutunut jättämään pitkäaikaisimman ystäväni polttarit väliin, koska minulla ei ollut varaa 50 euroa maksaa niistä. Olen ollut niin kipeä, etten ole pystynyt julkisilla menemään lääkäriin, mutten kuitenkaan niin kipeä, että olisin ambulanssin saanut, eikä minulla ole ollut rahaa taksiin, joten olen ollut menemättä lääkäriin. Silti kaikista eniten nuo vuodet ovat syöneet itsearvostustani. Olen tuntenut itseni suoraan sanottuna ihmisjätteeksi rahattomuuden vuoksi. Se on syöpynyt niin syvälle, että vaikka tilanne taloudellisesti onkin nyt hieman parempi, itsearvostukseni ei ole sen suhteen parantunut ollenkaan. Kysyttäessä millainen minä olen, ensimmäiseksi mieleen tulee köyhä. Vaikka olen paljon muutakin.

     
    raha_köyhyys_happyannukka3
     

    Kun hyvin toimeentulevat puhuvat siitä, miten raha on tylsä aihe, eikä heitä oikeastaan kiinnosta kuinka paljon kukakin tienaa, on mielestäni melko ylimielistä, vaikka tuskin he sitä niin tarkoittavat. He ehkä ajattelevat sen enemmänkin niin, että ihmisen köyhyydellä ei ole heille merkitystä sillä, miten he näkevät kyseisen ihmisen. Ja rahan perusteella ei pidäkään tuomita ihmistä, mutta rahalla on väliä silloin kun sitä ei ole riittävästi. Raha tekee onnelliseksi, kun sillä saa ostettua perusturvan elämään. Köyhälle raha ei ole tylsä aihe, sillä sen riittämisen miettimiseen menee tunteja vuorokaudessa. Köyhä vain haaveilee siitä, että raha olisi tylsä aihe.

     

    Lisätyöt on köyhän rentoutus

     

    Nykyään työelämä on muuttunut paljon. Raha määrittää, ja voittoa on tehtävä niilläkin aloilla, jotka aina ennen on mielletty voittoa tavoittelemattomiksi aloiksi. Paine alkaa näkyä ja työuupumus on yleistynyt. Onkin ruvettu miettimään, että onko raha kaiken sen työmäärän arvoista. Moni onkin päättänyt vähentää töitä, vaikka se tarkoittaakin pienempää toimeentuloa. Heillä on siihen mahdollisuus. On kuitenkin paljon niitä, joille itseasiassa lisätyöt vähentävät stressiä. Lisätyöt tarkoittavat lisätuloja, joka puolestaan tarkoittaa sitä, ettei tarvitse loppukuusta menettää yöunia stressatessa siitä, että riittääkö raha ruokaan koko kuukauden ajaksi.

     

    Haaveilen itsekin rahahuolettomasta elämästä, jossa saisin perusturvan itselleni. Siinä minulla olisi oma asunto. Olisi vararahasto, jos jotain yllättävää tapahtuisi, kuten esimerkiksi pesukone hajoaisi. Ja tilillä olisi sen verran rahaa, että jos joutuisin menemään yksityiselle lääkäriin, minun ei tarvitsi mennä vararahastolle. Perusfysioterapian työssä tuskin ikinä pääsen sellaisiin tuloihin, että nuo toteutuisivat Pääkaupunkiseudulla sinkkuna, mutta minulla on kaikkeen mitä teen nyt liittyviä ammatillisia unelmia ja suunnitelmia, jotka toivottavasti vievät minut kohti tuota haavetta.

     
    raha_köyhyys_happyannukka7
     

    Millaisia kokemuksia teillä on köyhyydestä?
  • Joko luit nämä postaukset

    4 Comments

  • Avatar
    Reply Melissa 21.3.2019 at 11:10

    Itselle köyhyys ei ole ollut sitä, että se nakertaisi, vaan olen saanut aika paljon sen tilalle mitä rahalla yritetään ostaa. Itse teen keikkatyötä ja kotona asuu miehen ja yhden lapsen lisäksi aikuinen lapsi, joka opiskelee. Olen oppinut valtavasti tänä aikana kun tulot ovat pudonneet alle köyhyysrajan. Mutta on pakko sanoa, että vietämme stressittömämpää elämää nyt mitä silloin kun miehellä oli hyväpalkkainen työ. Ollaan jotenkin vapaampia ja voidaan tehdä paljon samoja asioita mitä tekee rikkaat, mutta me teemme ne ilmaiseksi. Blogistani selviää miten elämme ja missä asiassa säästämme ja missä taas ei.

    • Avatar
      Reply Annukka Vuorela || @happyannukka 23.3.2019 at 11:11

      Köyhyys opettaa kyllä olemaan pienistä asioista onnellinen. Ja totta sekin, että liian stressaava työ laskee elämänlaatua, ja jossain tapauksissa varmasti palkka ei korvaa menetettyä elämänlaatua. Koen kuitenkin, että ne jotka pystyvät vaihtamaan tuossa tilanteessa huonommin palkattuun työhön ovat etuoikeutettuja. Kaikille se ei ole mahdollista, vaikka työ olisikin itselleen liian stressaavaa. Jokainen kokee stressin eri tavalla, toiselle sama tilanne voi olla todella stressaava, kun toinen ei taas huomaa mitään.

  • Avatar
    Reply Tiia - Littlebigthings 21.3.2019 at 22:56

    Hyvä postaus! Samaistun kyllä niin täysin itse kanssa matalapalkka-alalla työskennelleenä. En oikeastaan edes tiedä mitä olisi sellainen elämä kun ei tarvitsisi elää kädestä suuhun ja koko ajan miinuksella. Tällä hetkellä opiskelen ja elän lainarahalla. Kaihoisasti tulevaisuudesta haaveillen 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka Vuorela || @happyannukka 23.3.2019 at 11:15

      Itsekin juuri opinnot päättämässä olevana olen joutunut opintojen takia vähentämään kustannuksia, mutta se on ollut eri asia, kun on tiennyt, että se on vain väliaikaista. Vaikka niihin 100 000 euron vuosipalkkoihin en fyssarinakaan pääse, niin helpottaa paljon, että tietää palkan olevan sellainen, jolla tulee toimeen. Tsemppiä sulle opiskeluun ja kyllä ne tulevaisuuden haaveet toteutuu, kunhan jaksaa toimia niiden eteen. Helppoa se ei aina ole, ja välillä joutuu todellakin uhrautumaan, mutta uskon sen olevan sen arvoista.

    Leave a Reply