Nilkka paketissa kohti kesää

Viimeisestä kuulumispostauksesta taitaa olla aika paljon aikaa. En tiedä jaksetaanko näitä oikein lukea, mutta ajattelin jakaa teille vähän mitä tällä hetkellä pyörii mielessä ja missä elämä menee. Tavallaan nyt asiat eivät ole hyvin, sillä olen jumissa kotona melko kovien kipujen kanssa, mutta toisaalta kun tietää mitä näistä kivuista selviämisestä seuraa, niin olen todella innoissani.

Sain suoritettua viimeisen harjoittelun ja viime viikon torstaina minulla oli vihdoinkin se nilkkaleikkaus. Vakuutuksen ansioista se pystyttiin tekemään yksityisellä puolella. Palvelu Terveystalossa oli melkein kaikkien kohdalta huippua. Toki julkisellakin puolella olen saanut todella hyvää hoitoa, mutta jos leikkaus oltaisiin tehty julkisella puolella, olisin varmasti odottanut leikkausta vielä monta kuukautta. Ja Terveystalossa sai lohileipää ja suklaata leikkauksen jälkeen. Sen olen ymmärtänyt jo, että pienistä asioista pitää osata ottaa ilo irti.

 
nilkka_leikkaus_happyannukka_5
 

Kiitollisuus epätäydellisestä

 

Vaikka tässä on mennyt vain pari päivää, ja niistäkin olen suurimman osan päivästä vaan nukkunut kipulääkkeiden voimalla, olen saanut kyllä hyvän muistutuksen siitä, miten pitää olla kiitollinen ja onnellinen toimintakyvystä, vaikka se ei täydellinen olekaan. Saan ainoastaan tuolle leikatulle jalalle laittaa raajanpainovarauksen, eli käytännössä saan laskea sen maahan, mutta en laittaa ollenkaan painoa sille. Liikkuminen onkin asteen haasteellisempaa nyt. Suihkureissun jälkeen olo on kuin olisin vetänyt puolimaratonin. Hiki valuu jo pelkästä vessareissusta. Onneksi asun pienessä asunnossa, eikä minulla ole liikaa neliöitä, joita pitäisi kulkea.

 
nilkka_leikkaus_happyannukka_3
 

Aurinkoa kaipaan kovasti, mutta onneksi vielä ei ole helteet. Tämä tuki jalassa on pikkasen kuuma ja tuntuu, että koko jalkaterä on ihan hiessä koko ajan. Jos olisi kovat helteet, niin en edes halua kuvitella mitä se olisi. Kevät kyllä voisi jo tulla. Tuntuu oudolle katsella ikkunasta ulos lumisadetta maaliskuun puolessa välissä.

 

Ensimmäisenä leikkauksen jälkeen taisinkin kysyä lääkäriltä, että pääsenkö kesällä juoksemaan.

 

Nämä muutamat päivät on myös muistuttaneet siitä miltä tuntuu elää yksin, kun ei ole perhettä lähellä eikä omaa puolisoa. Toki ystäviä on, mutta heillä on omat elämänsä, enkä voi olettaa, että he suunnittelisivat sen minun tarpeiden mukaan. Roskapussi vähän haisee ja se pitäisi viedä ulos, mutta tänään jo yhden kerran kuljin nuo rappuset kolmannesta kerroksesta alas ja sitten ylös, jonka jälkeen tarvitsinkin muutaman (lue neljän) tunnin päiväunet. Tällaiset pienet asiat nousevat isoiksi, kun itse ei enää pysty tekemään asioita normaalisti. Ja vaikuttihan tuo leikkaus jaksamiseenkin. Kun normaalisti jaksan pestä pyykkiä, laittaa astiat tiskikoneeseen ja imuroida kaikki putkeen ilman taukoja, nyt tarvitsen pelkästään yhden tekemiseen taukoja. Ja imuroinnit tuskin kyllä edes kovin hyvin onnistuisi ilman, että varaisin tuolle leikatulle jalalle.

 

Entistä parempana kesään

 

Kunhan tästä toivun niin toimintakyvyn pitäisi olla entistä parempi. Ensimmäisenä leikkauksen jälkeen taisinkin kysyä lääkäriltä, että pääsenkö kesällä juoksemaan ja hän sanoi, että pääsisin. Siitä onkin monta vuotta aikaa, kun olen kunnolla pystynyt juoksemaan ilman nilkkakipuja. Nivelsiteet olivat löystyneet ihan reippaasti, mutta nyt ne on kiristetty. Harmi vaan, että sinne oli jo hieman kerennyt tulemaan rustovauriota, mutta ei mitään liian vakavaa vielä.

 

Nauttimaan siitä tilanteesta mikä on, eikä kaipailla jotain mitä ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista saada.

 

Vaikka ärsyttää olla täällä neljän seinän sisällä ”vankina” seuraavat neljä viikkoa, on tämä taas hyvä kasvamisen paikka, sekä ihmisenä että ammatillisesti. Vähän tuntuu myös typerältä valittaa neljästä viikosta, sillä moni muu viettää paljon pidempiä aikoja sairauksien vuoksi ”vankina”. Tämä neljä viikkoa varmasti antaa minulle taas ymmärrystä tulevaan fysioterapeutin työhöni, jossa työskentelen ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse olen nyt. Toiset ehkä vähemmän aikaa ja toiset pidemmän aikaa.

 
nilkka_leikkaus_happyannukka_2
 

Valokuvausopiskelut ovat nyt ”sairaslomalla”, vaikkakin tässä nyt on hyvin aikaa opetella niihin liittyviä eri ohjelmistoja käyttämään. Fysioterapeutiksi virallisesti valmistun vapuksi. Opinnäytetyön palautin tänään ja vielä jäljellä on kypsyysnäytteen ja opponoinnin kirjoittaminen. Sitten se olisi siinä. Onneksi tämä nilkkaleikkaus tuli nyt tähän kevääseen ja kesään mennessä minun tulisi olla kuntoutunut ja pääsisin aloittamaan fyssarin työt. Kaipaankin jo niin paljo fyysistä työtä, kun tuntuu, että viimeiset kuukaudet olen istunut vain koneella. Silmätkin tuntuvat olevan ihan väsyneitä tähän ruudun valoon, sillä heti kun avaan koneen ja katson ruutua, tuntuu, että päässä alkaa pyöriä ja kaikki näyttää vähän sumuiselta.

 

Alkuvuosi oli kiireinen ja kiireen keskellä mietin, että jos tästä sairaslomasta pitää jotain hyvää keksiä, niin sen aikana ei olisi kiirettä minnekään. Saisin heräillä aamulla niin hitaasti kuin haluan. Ja maata suurimman osan päivästä jalat ylhäällä katsoen leffoja. Nyt kun päivät kuluvat tuohon tyyliin, kaipaan niin paljon ihmisten ilmoille. Yksi tavoite ihmisenä kasvamisen tavoite tälle neljälle viikolle on oppia vain olemaan. Nauttimaan siitä tilanteesta mikä on, eikä kaipailla jotain mitä ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista saada.

 
nilkka_leikkaus_happyannukka_4
 

Osaatteko te nauttia joutenolosta?
Previous Post Next Post

You may also like

3 Comments

  • Avatar
    NelliL

    Ihan täysin joutenolosta en nauti. Vähintään täytyy saada neuloa. Aivot tarvitsee sitä. Voimia ja pikaista paranemista sinulle.

    13.3.2019 at 13:09 Reply
  • Avatar
    Virpi

    Tuollaiset pakolliset tauot tekee myös hyvää. Oppii myös arvostamaan sitä normaalia toimintakykyisyyttä, kuten sanoitkin. Itsellä murtui oikean käden ranne pari vuotta sitten, ja olin aivan tuskissani, kun normaali arki häiriintyi. Ja todellakin oppi taas arvostamaan sitä kaikkea, mihin yleensä pystyy. Tsemppiä ja malttia paranteluun!

    14.3.2019 at 09:41 Reply
  • Avatar
    tuulanneli

    En osaa ihan täysin nauttia juotenolosta! Ei muuta kuin pikaista paranemista!

    16.3.2019 at 22:25 Reply
  • Leave a Reply