Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️
  • Tällä hetkellä haaveilen vain olemisesta jossain missä palmut humisevat ja aallot liplattaa rantaan. Eikä tuore kookosjuoma haittaisi ollenkaan.
🥥🌴🥥
Todellisuudessa nyt ahdistaa tietämättömyys tulevasta ja sen seurauksena tuleva epävarmuus. Kesän työtilanne on vielä hyvin avoinna, enkä sen vuoksi uskalla pahemmin mitään lomiakaan suunnitella. Juhannuksena kyllä kutkuttaisi lähteä Barcelonaan.
🥥🌴🥥
Onko kenelläkään kokemuksia juhannuksen ajasta Barcelonassa?
  • Kymmenisen vuotta sitten, tai no ei nyt ihan kymmentä vuotta, mutta useampi vuosi sitten olisin ollut kirjoittamassa poliittisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta innoissani. Tänä päivänä äänestin, koska koin sen olevan velvollisuus. En usko, että äänelläni on mitään todellista merkitystä. Vielä neljä vuotta sitten äänestin, koska uskoin, että äänestämällä voin vaikuttaa siihen millaisessa yhteiskunnassa voisin elää.
📣
En tiedä enää, että onko koko äänestys ja vaikuttaminen vain pelkkää sanahelinää ilman mitään todellista merkitystä. Kunpa voisin sanoa, että äänestämällä voit vaikuttaa, mutta todellisuudessa en tiedä voitko vaikuttaa. Äänestin, koska ajattelen, että eipä se hirveästi ottanut, vaikka ei annakaan.
📣
Ja vinkkinä, jos omaan ehdokkaan löytäminen on haasteellista, kannattaa valita puolue. Niin minäkin tein. Valitsin puolueen, joka lähinnä vastaa omia arvojani ja sieltä valitsin ehdokkaan ammatin ja sukupuolen perusteella.
📣
Blogissa enemmän ajatuksia tulevista vaaleista 👉🏻 suora linkki profiilissa.
🔸️🔸️
“We do not need magic to transform our world. We carry all of the power we need inside ourselves already.” – J.K. Rowling
  • Äägh, nyt meinaa mielen vallata negatiiviset ajatukset. Tietysti silloin kun en päässyt liikkumaan, ulkona oli mitä parhain sää. Ja nyt kun pystyisin olemaan ulkona, taivaalta tulee jotain p**kaa.
🕳
Päätin taistella näitä ajatuksia vastaan ensin herkkuaamupalalla ja vähän myöhemmin kampaajalla hemmottelulla.
🕳
Yksi asia mitä olen oppinut, että vaikka negatiivisia ajatuksia ei saa täysin pois (eikä tarvitsekaan saada, sillä ne kuuluvat elämään), lisäämällä positiivisia asioita elämään, ei negatiivisille asioille jää yhtä paljon tilaa.
🍓🍓
Good food, good mood!

Follow Me!

  • Nilkka paketissa kohti kesää

    Viimeisestä kuulumispostauksesta taitaa olla aika paljon aikaa. En tiedä jaksetaanko näitä oikein lukea, mutta ajattelin jakaa teille vähän mitä tällä hetkellä pyörii mielessä ja missä elämä menee. Tavallaan nyt asiat eivät ole hyvin, sillä olen jumissa kotona melko kovien kipujen kanssa, mutta toisaalta kun tietää mitä näistä kivuista selviämisestä seuraa, niin olen todella innoissani.

    Sain suoritettua viimeisen harjoittelun ja viime viikon torstaina minulla oli vihdoinkin se nilkkaleikkaus. Vakuutuksen ansioista se pystyttiin tekemään yksityisellä puolella. Palvelu Terveystalossa oli melkein kaikkien kohdalta huippua. Toki julkisellakin puolella olen saanut todella hyvää hoitoa, mutta jos leikkaus oltaisiin tehty julkisella puolella, olisin varmasti odottanut leikkausta vielä monta kuukautta. Ja Terveystalossa sai lohileipää ja suklaata leikkauksen jälkeen. Sen olen ymmärtänyt jo, että pienistä asioista pitää osata ottaa ilo irti.

     
    nilkka_leikkaus_happyannukka_5
     

    Kiitollisuus epätäydellisestä

     

    Vaikka tässä on mennyt vain pari päivää, ja niistäkin olen suurimman osan päivästä vaan nukkunut kipulääkkeiden voimalla, olen saanut kyllä hyvän muistutuksen siitä, miten pitää olla kiitollinen ja onnellinen toimintakyvystä, vaikka se ei täydellinen olekaan. Saan ainoastaan tuolle leikatulle jalalle laittaa raajanpainovarauksen, eli käytännössä saan laskea sen maahan, mutta en laittaa ollenkaan painoa sille. Liikkuminen onkin asteen haasteellisempaa nyt. Suihkureissun jälkeen olo on kuin olisin vetänyt puolimaratonin. Hiki valuu jo pelkästä vessareissusta. Onneksi asun pienessä asunnossa, eikä minulla ole liikaa neliöitä, joita pitäisi kulkea.

     
    nilkka_leikkaus_happyannukka_3
     

    Aurinkoa kaipaan kovasti, mutta onneksi vielä ei ole helteet. Tämä tuki jalassa on pikkasen kuuma ja tuntuu, että koko jalkaterä on ihan hiessä koko ajan. Jos olisi kovat helteet, niin en edes halua kuvitella mitä se olisi. Kevät kyllä voisi jo tulla. Tuntuu oudolle katsella ikkunasta ulos lumisadetta maaliskuun puolessa välissä.

     

    Ensimmäisenä leikkauksen jälkeen taisinkin kysyä lääkäriltä, että pääsenkö kesällä juoksemaan.

     

    Nämä muutamat päivät on myös muistuttaneet siitä miltä tuntuu elää yksin, kun ei ole perhettä lähellä eikä omaa puolisoa. Toki ystäviä on, mutta heillä on omat elämänsä, enkä voi olettaa, että he suunnittelisivat sen minun tarpeiden mukaan. Roskapussi vähän haisee ja se pitäisi viedä ulos, mutta tänään jo yhden kerran kuljin nuo rappuset kolmannesta kerroksesta alas ja sitten ylös, jonka jälkeen tarvitsinkin muutaman (lue neljän) tunnin päiväunet. Tällaiset pienet asiat nousevat isoiksi, kun itse ei enää pysty tekemään asioita normaalisti. Ja vaikuttihan tuo leikkaus jaksamiseenkin. Kun normaalisti jaksan pestä pyykkiä, laittaa astiat tiskikoneeseen ja imuroida kaikki putkeen ilman taukoja, nyt tarvitsen pelkästään yhden tekemiseen taukoja. Ja imuroinnit tuskin kyllä edes kovin hyvin onnistuisi ilman, että varaisin tuolle leikatulle jalalle.

     

    Entistä parempana kesään

     

    Kunhan tästä toivun niin toimintakyvyn pitäisi olla entistä parempi. Ensimmäisenä leikkauksen jälkeen taisinkin kysyä lääkäriltä, että pääsenkö kesällä juoksemaan ja hän sanoi, että pääsisin. Siitä onkin monta vuotta aikaa, kun olen kunnolla pystynyt juoksemaan ilman nilkkakipuja. Nivelsiteet olivat löystyneet ihan reippaasti, mutta nyt ne on kiristetty. Harmi vaan, että sinne oli jo hieman kerennyt tulemaan rustovauriota, mutta ei mitään liian vakavaa vielä.

     

    Nauttimaan siitä tilanteesta mikä on, eikä kaipailla jotain mitä ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista saada.

     

    Vaikka ärsyttää olla täällä neljän seinän sisällä ”vankina” seuraavat neljä viikkoa, on tämä taas hyvä kasvamisen paikka, sekä ihmisenä että ammatillisesti. Vähän tuntuu myös typerältä valittaa neljästä viikosta, sillä moni muu viettää paljon pidempiä aikoja sairauksien vuoksi ”vankina”. Tämä neljä viikkoa varmasti antaa minulle taas ymmärrystä tulevaan fysioterapeutin työhöni, jossa työskentelen ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse olen nyt. Toiset ehkä vähemmän aikaa ja toiset pidemmän aikaa.

     
    nilkka_leikkaus_happyannukka_2
     

    Valokuvausopiskelut ovat nyt ”sairaslomalla”, vaikkakin tässä nyt on hyvin aikaa opetella niihin liittyviä eri ohjelmistoja käyttämään. Fysioterapeutiksi virallisesti valmistun vapuksi. Opinnäytetyön palautin tänään ja vielä jäljellä on kypsyysnäytteen ja opponoinnin kirjoittaminen. Sitten se olisi siinä. Onneksi tämä nilkkaleikkaus tuli nyt tähän kevääseen ja kesään mennessä minun tulisi olla kuntoutunut ja pääsisin aloittamaan fyssarin työt. Kaipaankin jo niin paljo fyysistä työtä, kun tuntuu, että viimeiset kuukaudet olen istunut vain koneella. Silmätkin tuntuvat olevan ihan väsyneitä tähän ruudun valoon, sillä heti kun avaan koneen ja katson ruutua, tuntuu, että päässä alkaa pyöriä ja kaikki näyttää vähän sumuiselta.

     

    Alkuvuosi oli kiireinen ja kiireen keskellä mietin, että jos tästä sairaslomasta pitää jotain hyvää keksiä, niin sen aikana ei olisi kiirettä minnekään. Saisin heräillä aamulla niin hitaasti kuin haluan. Ja maata suurimman osan päivästä jalat ylhäällä katsoen leffoja. Nyt kun päivät kuluvat tuohon tyyliin, kaipaan niin paljon ihmisten ilmoille. Yksi tavoite ihmisenä kasvamisen tavoite tälle neljälle viikolle on oppia vain olemaan. Nauttimaan siitä tilanteesta mikä on, eikä kaipailla jotain mitä ei juuri sillä hetkellä ole mahdollista saada.

     
    nilkka_leikkaus_happyannukka_4
     

    Osaatteko te nauttia joutenolosta?
  • Joko luit nämä postaukset

    3 Comments

  • Avatar
    Reply NelliL 13.3.2019 at 13:09

    Ihan täysin joutenolosta en nauti. Vähintään täytyy saada neuloa. Aivot tarvitsee sitä. Voimia ja pikaista paranemista sinulle.

  • Avatar
    Reply Virpi 14.3.2019 at 09:41

    Tuollaiset pakolliset tauot tekee myös hyvää. Oppii myös arvostamaan sitä normaalia toimintakykyisyyttä, kuten sanoitkin. Itsellä murtui oikean käden ranne pari vuotta sitten, ja olin aivan tuskissani, kun normaali arki häiriintyi. Ja todellakin oppi taas arvostamaan sitä kaikkea, mihin yleensä pystyy. Tsemppiä ja malttia paranteluun!

  • Avatar
    Reply tuulanneli 16.3.2019 at 22:25

    En osaa ihan täysin nauttia juotenolosta! Ei muuta kuin pikaista paranemista!

  • Leave a Reply