Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Pakulla pianoa hakemassa Tukholmasta

    * Kaupallinen yhteistyö Tallink Siljan kanssa.

     

    Isovanhempien kuoltua meidän piano muutti Tukholmaan. Monta kertaa olen halunnut tuoda sen takaisin kotiin, mutta aina on ollut jotain esteitä. Yksi suurin este oli raha, sillä rahtina sen tuominen kotiin olisi halvimmillaankin maksanut pari tuhatta euroa. Nyt kuitenkin oli oikea aika saada piano takaisin kotiin.

    Päätin sen tuoda Helsinkiin jollain keinolla. Halvimmaksi ratkaisuksi tuli hakea se itse. Pakettiauto laivaan ja kantajat molemmissa päissä. Onneksi sain mahdollisuuden toteuttaa hakumatkan yhteistyössä Tallink Siljan kanssa. Tämä yhteistyön ansiosta muuten henkisesti raskaassa matkassa oli myös paljon mukavia kokemuksia.

     
    PB142009
     

    Ajokertoja on kyllä kertynyt kymmeniä vuosien saatossa, mutta viime kerrasta taitaa olla aikaa useampi vuosi.

     

    Matkassa oli monta jännittävää tekijää ja yksi niistä oli pakettiauton vieminen laivaan. En ollut ensimmäistä kertaa ajamassa pakettiautoa, itseasiassa niitä ajokertoja on kyllä kertynyt kymmeniä vuosien saatossa, mutta viime kerrasta taitaa olla aikaa useampi vuosi. Vaikka olinkin menossa Tukholmassa hakemaan pianoa kantakaupungin alueelta, ei siellä ajaminen pelota, sillä siellä ajokulttuuri on ihan erilainen Suomeen verrattuna. Siellä annetaan kaistaa vilkkua vilkuttavalle, eikä kukaan tööttää torvea, vaikka kapealla kadulla taskuparkkeeraus hieman ottaakin aikaa.

     

    Silja Linen sivuilta löytyi paljon yleistä tietoa auton kanssa matkustamisesta, mutta siitä miten esimerkiksi check-in käytännössä tapahtuu, ei tietoa netistä löytynyt. Tai mistä tiedän minne ja milloin se auto pitää siellä laivassa ajaa? Onko autokannella ahdasta ja joudunko peruuttelemaan pakettiautoa, jotta pääsen ulos laivasta?

     
    IMG_20171115_092236
     

    Kohti Tukholmaa

     

    Helsingistä lähdettäessä olin lukenut vähän huolimattomasti ohjeet, ja oletin, että check-in pitää olla tehtynä kaksi tuntia ennen laivan lähtöä, vaikka todellisuudessa se check-in aukesi vasta silloin. Itse check-in tapahtui niin, että auto ajatetaan siihen check-in kopin viereen, eikä autosta tarvitse poistua ollenkaan sen aikana. Sieltä kopista saa sitten kaikki tarvittavat liput ja laput. Sen jälkeen ajetaan odottamaan laivaan pääsyä. Kopin jälkeen siellä on työntekijä osoittamassa mihin jonoon pitää ajaa. Niistä jonoista on sitten helpoin lastata laiva mahdollisimman järkevästi. Koska olin hyvissä ajoin liikkeellä, pääsin ensimmäiseksi pakettiautojen jonoon ja pääsin myös ensimmäisten joukossa ajamaan laivaan.

     

    Laivassa autot ja rekat olivat sulassa sovussa jonossa.

     

    Helsingin päässä autot ajettiin laivaan takaosasta, sillä Tukholmassa purku tapahtui laivan keulasta. Itse laivassa autot ja rekat olivat sulassa sovussa jonoissa, joten ajaminen laivasta uloskin oli helppoa. Tilaa oli hyvin, joten ei tarvinnut pelätä, että tuhoaisi omaa tai toisten autoja siellä. Kun auton oli saanut parkkeerattua laivaan, pääsi heti sen jälkeen siirtymään hyttiin.

     
    PB152126
     

    Tukholmassa

     

    Tukholmaan saavuttaessa minun auto oli toisena kärjessä, joten olisin päässyt todella nopeasti lähtemään, ellei edessäni olevalle autolle olisi käynyt niin kuin minullekin meinasi käydä. Olin unohtanut autoon parkkivalot päälle, ja onneksi myös lukita auton ovet, sillä aamulla minuakin olisi odottanut tyhjä autonakku, ellei Silja Linen autokannen työntekijät olisivat huomanneet sitä ja käyneet sammuttamassa valoja. Tukholman satama-alue oli vähän sekava johtuen varmaankin alueella tehtävistä rakennustöistä, mutta mitään hermoromahduksia sieltä pois pääsemiseen ei tarvinnut, vähän vain piti tarkemmin katsella kylttejä.

     

    Olin ajatellut, että käyn vain hakemassa pianon ja ajan pakun saman tein takaisin laivaan, mutta eihän se niin onnistunut.

     

    Blondina liikenteessä?

     

    Olin ajatellut, että käyn vain hakemassa pianon ja ajan pakun saman tein takaisin laivaan, mutta eihän se niin onnistunut. Takaisin laivaan pääsin vasta siinä vaiheessa, kun autot lastattiin Tukholman päässä. Tukholman päässä check-in olikin sitten vähän haastavampi, sillä samasta terminaalista lähtivät laivat myös Riikaan ja Tallinnaan. Check-in rivejä taisi olla 12. Lähtöselvitys tapahtui samanlaisessa kopissa kuin Helsingin päässäkin. Koppien yläpuolella oli valotaulut, joissa luki ruotsiksi minne menevään laivaan siinä voi tehdä lähtöselvityksen. Helsingin laivan lähtöselvitykset olivat porteilla 7 ja 8. Toisen portin edessä oli jo jonoa, joten päätin ajaa sille portille johtavaan jonoon, jossa ei ollut vielä yhtään autoa.

     

    Siinä vuoroani odotellessa huomasin, että maahan oli maalattu jonon numeroksi 10, vaikka olinkin portin 8 edessä. Joten kannattaa vain seurata niitä valotauluja ajaessa lähtöselvitysjonoon, eikä välittää maahan maalatuista numeroista, sillä ne eivät vastaa lähtöselvityskoppien numeroita. Lisäksi kannattaa katsoa, että ajaa sellaiseen jonoon, jossa lähtöselvityskoppi jää kuskin puolelle. Itsehän tyhmänä ajoin juuri siihen toiseen Helsingin lähtöselvitysjonoon, jossa koppi olisi jäänyt apukuskin puolelle. Lopulta eräs kuski antoi minulle tietä, ja pääsin lähtöselvitykseen. Paluumatkalla auto oli taas laivan nokassa, mutta tällä kertaa olinkin siellä viimeisten joukossa.

     
    IMG_20171115_083904
     

    Takaisin Hesingissä

     

    Kun varasin pianon kantajat Helsingin päähän, laivat saapuivat satamaan noin klo 10, mutta nyt aikataulut (kenties talven vuoksi) olivat muuttuneet niin, että laiva saapuikin satamaan vasta klo 10:30. Olin varannut kantajat klo 11, joten vähän pelotti, että kerkeänkö siihen, varsinkin kun olin siellä melkein viimeisten joukossa. Laivasta pääsin kuitenkin lähtemään melko pian satamaan saavuttua. Olisinkohan joutunut odottamaan jotain 10 minuuttia vuoroani, kun puolestaan laivaan pääsemistä Tukholman päässä, olin joutunut odottamaan melkein 1,5 tuntia.

     

    Risteilylle en ensisijaisesti lähtisi auton kanssa, mutta mikäli auto olisi pakko ottaa mukaan, ei sen kanssa matkustaminen mitenkään mahdottoman vaikeata olisi.

     

    Loppu hyvin, kaikki hyvin

     

    Kokonaisuutena ihan turhaan jännitin pakettiauton kanssa matkustamista laivalla. Kaikki sujui erittäin hyvin myös tällaiselle todella harvoin pakettiautoa ajavalle kuskille. Auton kanssa matkustamiseen sisältyi melko paljon odottelua, mikä minun kaltaiselle duracell-pupulle oli vähän vaikeaa, mutta toisella kerralla olin jo tajunnut varautua siihen eväiden ja hömppälehtien kerä, joten aika meni mukavasti musiikkia kuunnellen, Julmustia juoden ja ruotsalaisia juoruja lukien. Yksi huono puoli auton kanssa matkustamisessa oli. Kun tavalliset, ilman autoa matkustavat, risteilijät pääsevät päivän aikana nousemaan laivaan milloin vain, automatkustajana laivaan ei pääse kuin silloin kun autot lastataan laivaan. Vaikka auton olisi jättänyt parkkiin sataman viereiselle parkkialueelle, ei laivaan päässyt nousemaan, sillä maihinnousukortti toimi vain autokannen kautta. Risteilylle en ensisijaisesti lähtisi auton kanssa, mutta mikäli auto olisi pakko ottaa mukaan, ei sen kanssa matkustaminen mitenkään mahdottoman vaikeata olisi.

     

    Kiitos Silja Line rakkaan pianon kotiin tuomisen mahdollistamisesta ja kaikista muistakin ihanista kokemuksista laivalla.

     
    IMG_20171115_091226_1
     

    Onko teillä kokemuksia matkustamisesta laivalla auton kanssa?
  • Joko luit nämä postaukset

    No Comments

    Leave a Reply