Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Prahan ravintolasuositukset 2018

    Praha-postaukset jatkuvat vielä. Kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa Portfolio-ravintolan lounaasta, mutta sen lisäksi tutustuin myös muihin ruokapaikkoihin. Suurena ruuan rakastajana matkat ovat aina myös makumatkoja ja pyrin tälläkin matkalla mahdollisimman paljon maistelemaan paikallisia ruokia.

    Praha, ja erityisesti Tšekki, on tunnettu pitkästä oluen valmistus historiasta ja se näkyi myös ruuassa. Nyt sai nauttia vatsan täydeltä makkaraa ja erilaisia liharuokia, jopa siihen pisteeseen asti, että kun Suomessa pystyin lopulta syömään (aika rankan ruokamyrkytyksen jälkeen), popsin onnellisena pelkkää vihersalaattia.

     

    Matkoilla pyrin syömään mahdollisimman paljon samoissa paikoissa, missä paikallisetkin käyvät syömässä. Nyt pyörin kuitenkin aika paljon siinä Vanhan Kaupungin alueella, sillä muualla kaupunki oli aika lailla kuollut joulun vuoksi. Myöskin kaikki paikat, joissa kävin syömässä, oli enemmän ja vähemmän turistien valtaamia.

     
    PC252660
     

    uSupa Brewery

     

    Tietysti maistelin myös oluita ja tällä kertaa päätin painottaa maistelut tummiin oluisiin. Monessa paikassa tarjolla oli ne meillä Suomessakin tutut Velkopopovický ja Staropramen, mutta muutaman pienpaninomonkin olueeseen pääsin tutustumaan. Yksi niistä oli uSupa Brewery, joka sijaitsi ihan Vanhan Kaupungin Aukion vieressä. Panimon olutvalikoima oli helppo; oli vaaleaa ja keskitummaa lageria ja tummaa olutta. Valitsin tumman matkan linjaan sopien. Yrittäessäni kysellä vähän millainen olut kyseessä oli, en saanut vastausta. Ilmeisesti Prahassa ei haluta, vai osata, kertoa tarkemmin tuotteista. Näin jälkikäteen tutkiessani panimon nettisivuilla tumma olut kuvaillaan sisältävän kevyttä karamellisuutta yhdistettynä täyteläisiin maltaisiin ja humalan kitkeryyteen. Oluessa kuvaillaan olevan kuivaa luonnetta, jonka itsekin allekirjoitan.

     

    Olisin ehkä odottanut vähän enemmän, varsinkin kun olen viime aikoina päässyt maistelemaan paljon suomalaisten pienpanimoiden tuotteita, ja niissä on todella paljon ollut luonne eroja.

     

    Suomessakin tunnettuihin tummiin tsekkiläisiin oluisiin verrattuna uSupan tummassa oluessa oli luonnetta ja sen vuoksi makukokemuksena erilainen. Olisin ehkä odottanut vähän enemmän, varsinkin kun olen viime aikoina päässyt maistelemaan paljon suomalaisten pienpanimoiden tuotteita, ja niissä on todella paljon ollut luonne eroja. Panimon yhteydessä oli myös ravintola. Tilasin oluen seuraksi makkara-annoksen. Annos oli maultaan erinomainen, sopivan mausteinen. Maut olivat sulassa harmoniassa keskenään ja vaikka normaalisti en ole mausteisten ruokien erityinen ystävä, tässä kaikki maut olivat niin pehmeitä, etteivät ne tuntuneet liian voimakkailta. Tietysti tumman oluen pehmeys pehmitti myös mausteita. Tämä oli kuitenkin melko kallis paikka. Olut maksoi n. 4 euroa, kun yleensä oluet olivat n. 2 euron hintaisia. Lisäksi tämä makkara-annos sisälsi kolme puolikasta kymmenen sentin mittaista makkaraa ja maksoi lähes 12 euroa. Samalla hinnalla sai Michelin -suositellussa fine dining -ravintolassa alkuruuan. Vaikka annos olikin erinomainen maultaan, ei hinta-laatusuhde kohdannut. 12 euroa olisi Suomessakin tuollaisesta annoksesta liikaa, saati sitten Prahassa, jossa hintataso on huomattavasti matalampi kuin Suomessa.

     
    PC252662
    PC252658
    PC252663
     

    Pivnice Štupartská

     

    Paikallisia makuja kävin testaamassa Pivnice Štupartskássa. Valitsin listalta perinteisen gulassin leipänyyttien, englanniksi Carlsbad Dumpling, mutta en tiedä tälle suomennosta, kera. Annos oli tuhti ja 200g lihaa tuhtien leipänyyttien kera riitti viemään nälän pois useammaksi tunniksi. Annoksen kanssa nautittu tumma olut pehmensi kastikkeen paprikan tuomaa happamuutta. Tämä annos edusti erittäin hyvää perusruokaa, eikä ravintolan palvelussakaan ollut mitään valittamista, ystävällistä ja nopeaa. Tämä paikka edusti hieman edullisempaa hintatasoa, annos maksoi n. 8 euroa ja olut päälle pari euroa. Ja tietysti tipit, jota kuuluu jättää 10% jos palvelu on ollut ok tai hyvä, ja erittäin hyvästä palvelusta voi jättää 15%.

     
    PC242567
    IMG_20171224_113522
     

    Tsekkiläiset viinit

     

    Tiesittekö, että Tšekistä tulee viinejä? En minäkään, mutta kävellessämme kohti jouluyön jumalanpalvelusta, huomasimme matkalla aidatun alueen, jonka porteilla kyltit kertoivat sen olevan viinitarha. Vltava-joen varrella istuessani ravintolalaivassa, valitsin lasiini tilkat tšekkiläistä puna- ja valkoviiniä. Viinit itsessään eivät kilpailleet parhaimpien vuosikertaviinien kanssa, mutta sen sijaan lasillinen punaista istuisi lihapadan viereen kuin nenä päähän. Tuossa hetkessä tajusin rakastuneeni Prahaan. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta istuessani joen rannalla auringon laskiessa ja maistellessani viinejä tunsin rakkauden kaupunkia kohtaan. Tulisin vielä palaamaan takaisin.

     

    Ravintolalaiva – Restaurant Marina

     

    Ravintolalaiva, Restaurant Marina, puolestaan oli kenties hirveimpiä asiakaspalvelukokemuksia, joita olen koskaan saanut. Tilatessani maisteltavat viinit ja yrittäessäni kysellä vähän niistä tarjoilijalta, suuttui hän ja tiuskaisi vain, että puna- vai valkoviiniä. Se olikin suurin piirtein se ainut asiakaspalvelu, jota koko paikassa sain. Laskua lopulta odotin noin puoli tuntia, tarjoilijan käydessä siinä välissä pari kertaa tupakkatauolla, ennen kuin kysyin toiselta tarjoilijalta, että onkohan se tulossa. Tämä tarjoilija kohautti vain olkapäitä, eikä edes kannattanut haaveilla, että asia etenisi. Lopulta odotettuani laskua vielä viitisentoista minuuttia, kävelin vain jonkun tarjoilijan luokse ja sanoin, että nyt haluan sen laskun. Siinä vaiheessa lasku tuli saman tein pöytään. Olin jo innoissani, että nyt pääsen jatkamaan matkaa, mutta ei vielä. Odotettuani taas parikymmentä minuuttia, kävelin lopulta taas vain jonkun tarjoilijan luokse laskun ja rahojen kanssa sanoen, etten voi enää pidempään odottaa, yli tunti laskun maksamiseen on liian pitkä aika hukattavana tuossa paikassa. Tämä olikin ainut paikka, jonne en jättänyt yhtään tippiä, sillä palvelu ei ollut mielestäni edes surkeaa, sitä vaan ei ollut. Minuuttikin on liian pitkä aika hukattavana tuossa paikassa, kun Prahasta löytyy monta muuta mahdollisuutta.

     
    PC262758
     

    Černá Madona ja luumutäytteinen crepes

     

    Vaikka jouluna jäi joulutortut syömättä, pääsin joulutorttujen makua fiilistelemään Černá Madona -ravintolan crepesten muodossa, sillä niiden luumutäytteestä tuli aivan joulutortut mieleen. Crepesten rinnalle tilattu Irish Coffee lämmitti kylmänä iltana, mutta juomasta puuttui fariinisokerin tuoma makeus. Paksu kermavaahto varmisti, ettei juomaa pystynyt kovin nopeasti juomaan. Paikkana Černá Madona oli viihtyisä. Palvelu oli ystävällistä, mutta arvokkaan tuntuista. Juuri sellaista mitä itse arvostan.

     
    PC262790
    PC262786
     

    Se oli täydellistä juuri sellaisena kylmänä ja tuulisena iltana, kuin olisi saanut lämpimän viltin ympärille.

     

    Joulumarkkinoiden ruokakojujen herkut

     

    Joulumarkkinat olivat täynnä erilaisia ruoka- ja juomakojuja. Paikallisia ja perinteisiä jouluherkkuja oli tarjolla jokaiseen makuun. Hehkuviini ei tietenkään pettänyt, vaikkakin se oli hieman tujumpaa, mitä täällä Suomen kamaralla on tottunut saamaan. Veikkaan, että alkoholia ei oltu mitattu neljän sentin mitalla. Se oli täydellistä juuri sellaisena kylmänä ja tuulisena iltana, kuin olisi saanut lämpimän viltin ympärille. Paahdetut kastanjat ovat enemmänkin niitä perinteisiä joulumarkkinoiden herkkuja, joita löytyy jokaiselta joulumarkkinoilta. Muistelin niiden olevan hyviä, mutta ehkä aika oli kullannut muistot, sillä ne maistuivat samalta kuin vähän raa’at perunat. Eivät päässeet jatkoon. Grillattu juusto oli puolestaan enemmän paikallinen herkku ja leivän päällä täydellinen välipala. Leipä oli muutenkin tuolla erilaista mihin Suomessa ollaan totuttu. Se oli täyteläisempää ja pehmeämpää. Tuolla välipalalla nälkä väistyi pitkäksi aikaa. Ehdoton suosikkini oli kuitenkin Trdelnik, joka on vartaan ympärille kääritty pullataikina. Se kypsennetään grillissä ja sen jälkeen kieritetään sokerissa. Jos vielä haluaa vähän lisää makeutta, saa sen Nutellalla voideltuna. Muutaman taisin niitä syödä.

     
    PC252698
    PC252696
    IMG_20171224_125454
    PC262781
    IMG_20171226_175008

    Millaisissa paikoissa tykkäätte syödä matkoilla?

     

  • Joko luit nämä postaukset

    14 Comments

  • Avatar
    Reply Nicola 15.1.2018 at 16:20

    Nälkä tuli jo syödessä, vaikka oluesta en ole vielä oppinutkaan pitämään. Hyviä vinkkejä, jos meillä matkan joakua samoille suunnille suuntautuu. 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 23.1.2018 at 10:36

      Tuntuu, että olut jakaa paljon mielipiteitä. Toiset tykkää paljon, ja toiset ei voi sietää. Itse kyllä juon, mutta en koe olueeseen mitään erityistä intohimoa, tosin kuin esim. viineihin.

  • Avatar
    Reply NelliL 15.1.2018 at 16:39

    Meillä on myös erittäin tärkeää syödä hyvin ja nauttia ruuasta reissuilla. Hyvät vinkit 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 23.1.2018 at 10:37

      Matkoissa on kyllä parhautta tutustua uusiin ruokakulttuureihin.

  • Avatar
    Reply Sisko / Hieman_vino 15.1.2018 at 18:22

    Kuulostaa loistavalta palvelulta! Itse en olisi malttanut odottaa noin kauaa. Hyvät hermot sinulla kyllä on!
    Itse tykkäisin syödä paikoissa missä on halpaa ja hyvää ruokaa. Valitettavasti se ei oikein aina onnistu. Siispä pyrin löytämään viihtyisän ja hyvän näköistä ruokaa tarjoilevan paikan. Tai sen mikä kohdalle osuu ennen suurta nälkä kiukkua. 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 23.1.2018 at 10:39

      Itse olen varautunut reissuissa nälkäkiukkuihin aina jollain välipalapatukoilla, mulla kun noi kiukut ei ole ihan lieviä, eikä aina löydy sopivaa ravintolaa tai ravintolaa, jossa on tilaa, juuri sillä hetkellä, kun nälkä iskee.

  • Avatar
    Reply Written by Neea 15.1.2018 at 19:15

    Mulla on aika samanlainen tyyli, kuin sulla. Ulkomailla ollessa tulee syötyä pääsääntöisesti mestoissa mitä paikallisetkin suosii ja sillä tapaa tutustuttua ruokaan ihan niin kuin kulttuuriinkin. Tää postaus tuli oikein hyvään saumaan, kun just suunnitteilla pidennetty viikonloppu Prahassa! 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 23.1.2018 at 10:40

      Toivottavasti teillä oli ihana Prahan reissu.

  • Avatar
    Reply Jane / Yhtä kuin - blogi 16.1.2018 at 14:56

    Laajasti infoa, kiitos! Ehkä joskus pääsee itsekin reissuun, tuo voisi olla hyvä vaihtoehto 🙂

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 23.1.2018 at 10:41

      Toivottavasti pääset jonnekin reissuun, matkustelu kyllä antaa niin paljon.

  • Avatar
    Reply Tiia/ReiseReise 10.2.2018 at 14:06

    No huh, uskomattoman huono asiakaskokemus, itsekin inhoan laskun odottamista. Ja odotus meni kyllä aivan yli! Hymyilytti muuten tämä otsikko, kun en syö punaista lihaa ja tällä hetkellä olen raskaana, niin ei olutkaan maistu. 🙂 Prahassa olen kaksi kertaa käynyt, mutta näistä olen maistanut vain noita pullarinkuloita. Ne ovat kyllä niin hyviä!

  • Avatar
    Reply Pirkko / Meriharakka 10.2.2018 at 19:57

    Tämäpä sattui – tulikin juuri tänään varattua lennot jo alle kahden viikon päähän Prahaan. Tosin aiomme olla pääosin Cesky Krumlowissa, mutta vuorokauden verran Prahassakin, joten palannen lukemaan kaikki tuoreet Praha-juttusi tässä vielä lähipäivinä.

  • Avatar
    Reply Asko Leppilampi 10.2.2018 at 21:03

    Ohhoh mikä ruokamatka. Varmaan tuon jälkeen salaatit ja keitot ovat olleet taivaallisen hyvää sapuskaa. Hauska ja hyödyllinen postaus. Nyt ainakin tietää mihin Prahassa ei kannata mennä syömään 🙂 Mutta sanopa mihin noista menisit uudelleen?

  • Avatar
    Reply Simo 11.2.2018 at 01:07

    Hyvännäkösiä lautasellisia! Itte tykkään reissussa metsästää kulloisenkin kaupungin parhaita burgereita. Vois varmaan jossain välissä niistä vääntää jonkun rasvaisen koostepostauksen, mistä saa täsmävinkkejä vähän kaikkialle. 😀

  • Leave a Reply