on
1.11.2018

Rakasta itseäsi asettamalla rajat

 

Yksikään minun ihmissuhde ei koskaan ole ollut pelkkiä vaaleanpunaisia hattaroita ja yksisarvisen pölyä. Jokaiseen ihmissuhteeseen, oli kyse sitten parisuhteesta tai ystävyyssuhteesta, on kuulunut ristiriitoja. Jokainen ihmissuhde on ottanut, mutta jokainen on myös antanut. Välillä tulee niitä hetkiä, kun ihmissuhteita täytyy punnita.

Olisikin helppoa, jos voisi vain listata paperille hyvät ja huonot puolet, ja sen perusteella päättää onko tämä ihmissuhde minulle hyväksi. Antaako tämä enemmän kuin ottaa. Eri asiat merkitsevät kuitenkin eri tavalla. Pienet ärsyttävät tekijät ovat kuitenkin loppujen lopuksi mitättömiä kokonaisuuden kannalta. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja olisinkin pelottavaa ajatella elää täydellisen ihmisen rinnalla. Kysymys onkin, että kuinka paljon toisen henkilön heikkouksien voi antaa vaikuttaa omaan elämään.

 
syksy_annukka_vuorela
 

Olen yrittänyt taas kerran ehkä liian pitkään, osittain sen vuoksi, etten ole osannut arvioida milloin omat rajani on ylitetty. Olen myös antanut ihmisille ehkä liikaakin anteeksi oman rajojeni rikkomista, antaen liikaa arvoa hyville teoille ja sanoille, yrittäen olla välittämättä rajojeni rikkomisesta.

 

Olen pelännyt, ja pelkään edelleen. Ja pelolla on uskomaton voima. Vaikka pelon tehtävänä on suojella, silti usein se rajoittaa. Pelottaviin tilanteisiin tarttuminen saa lamaantumaan. Eikä aina pelko ole edes relevantti, vaan mieli on luonut omat kauhuskenaariot. Menettämisen pelko on saanut minut venyttämään rajoja, joskus jopa aivan liian pitkälle.

 

“The only real conflict you will ever have in your life won’t be with others, but with yourself.”
― Shannon L. Alder

 

Eniten pelkään ihmisten menettämistä. Ja sitä, että jos jäisinkin yksin. Menettäisin ne muutamat todella läheiset ihmiset, joille riitän sellaisena kuin olen. Samaan aikaan olen jo yksin. Toki minulla on tärkeitä ystäviä elämässä. Suhde heihin ei kuitenkaan ole verrattavissa perheeseen tai ihmissuhteeseen, jossa yhdessä elämiseen on sitouduttu syvemmin.

 

Riitänkö minä?

 

Yksinäisyyden pelko saa myös pelkäämään, että riitänkö minä sellaisena kuin olen. Ja jos en riitäkään, joudunko olemaan ikuisesti yksin. Se on saanut minut toimimaan niin, että miellyttäisin mahdollisimman monia. Olisin merkityksellinen. Siinä olen myös hukannut itseni ja rajani. Silloin on myös eniten sattunut. ”Rajat ovat rakkautta” sanotaan usein lapsille, mutta samalla tavalla myös aikuisena itsensä rakastaminen vaatii rajojen asettamista ja niistä kiinnipitämistä. Silloinkin, kun eniten pelottaa.

 
syksy_annukka_vuorela4
syksy_annukka_vuorela6
 

Lupaankin itselleni, että tästä eteenpäin pyrin pitämään rajoistani kiinni. En anna kenenkään tai minkään rikkoa niitä, sillä olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Niin surullista kuin se onkin, aina on niitä ihmisiä, jotka kulkevat oma etu edellä, jyräten toisia alleen. Olkoon heidän toiminnan taustalla sitten itsekkyys tai heikko itsetunto, ainut tapa suojautua heiltä on asettaa rajat.

 

Haluan täyttää elämäni asioilla ja ihmisillä, jotka tekevät minut onnelliseksi. Ei välttämättä koko ajan, mutta päivittäin edes niitä ajatellessa, vaikka niitä ei juuri siinä hetkessä olisikaan.

 
syksy_annukka_vuorela2
 

Onko sinun vaikea asettaa rajoja joissakin tilanteissa?
Previous Post Next Post

You may also like

8 Comments

  • Henna

    Omaan ajatusmaailmaan osuvaa tekstiä! Rajojen asettamista on tämä syksy harjoiteltu urakalla

    2.11.2018 at 20:34 Reply
    • Annukka Vuorela || @happyannukka

      Luulen, että tuota rajojen asettamista joutuu jossain määrin harjoittelemaan läpi elämän. Ehkä toisiin asioihin oppii helpommin laittamaan rajat, mutta toisissa asioissa rajat venyy helpommin.

      5.11.2018 at 21:12 Reply
  • Hymyillään blogi

    Mielenkiintoinen teksti, josta olen itsekin kirjoittanut blogiini aikanaan oman näkemyksen. Meistä jokainen on erilainen ja kaikkien kanssa ei synny tiivistä yhteyttä, sellaista mikä toimisi. Luotan kuitenkin siihen, että jokaisella ihmissuhteella on jokin tarkotus meijän elämässä. Ehkä jonkinlaisessa opettavassa mielessä. Ajanmittaan sitä huomaa, vain kasvaneen erilleen ja sitten tulee uusia ihmisiä “tilalle”. Täytyy itse laittaa rajat, mitä sietää ja mikä tuo hyvää mieltä. Kiitos, tää teksti laitto ajattelemaan.

    3.11.2018 at 07:49 Reply
    • Annukka Vuorela || @happyannukka

      Olen itsekin miettinyt sitä, että onko kaikilla ihmisillä oikeasti jokin tarkoitus. Jotenkin lohduttavaa olisi uskoa, että on, mutta kuitenkin tuntuu, että jotkin asiat tai tilanteet ovat vain olleet niin turhia.

      5.11.2018 at 21:13 Reply
  • Mira / Blinger Shimmer -blogi

    Itsekin olen muutamassa parisuhteessa antanut enemmän kuin saanut, mutta onneksi ne ovat menneen talven lumia 🙂

    3.11.2018 at 09:11 Reply
    • Annukka Vuorela || @happyannukka

      Parisuhde on varmaan se jossa eniten joudutaan työskentelemään rajojen kanssa, varsinkin siinä vaiheessa kun niitä rikotaan. Sitä kun haluaisi ymmärtää toista ja sitä kautta tukea. Joskus parasta tukea sille toiselle voi olla juuri se, että ne rajat tehdään selväksi.

      5.11.2018 at 21:15 Reply
  • MINNA / Sukat hukassa

    Viisaita sanoja <3
    Itse ainakin tiedän että sanon ihan liian helposti kyllä ihmisille ja kulutan niin itseni helposti loppuun.

    Ihanaa syksyä sinulle ja tsemppiä!

    3.11.2018 at 18:57 Reply
    • Annukka Vuorela || @happyannukka

      Monella meistä on sama ongelma, minullakin. Haluan auttaa muita, koska toivon, että minuakin autetaan, mutta en pysty kieltäytymään siitä silloinkaan kun omat voimavarat eivät meinaa riittää edes omien asioiden käsittelyyn. Ihanaa sykysyä sinullekin ja muista levätä!

      5.11.2018 at 21:17 Reply

    Leave a Reply