Odotathan vielä hetken.

Instagram

  • Tavoite ilman suunnitelmaa on vain toive. Mulla on tavoite, tai mun mielestä paremminkin unelma, jonka toteuttamisen aloittaminen tuntuu vaikealta. Ideat ovat olleet jotenkin sekavina päässä. On ollut vaikea hahmottaa mistä lähtee niitä toteuttamaan, sillä kaikkea tuskin pystyn toteuttamaan kerralla.
💫
Mun unelmaan sisältyy juttuja, joihin tarvitsen muita. En ole osannut hahmottaa lähdenkö toteuttamaan niitä mitä pystyn itse, vai lähdenkö heti etsimään niitä, jotka omalla tavallaan jakaavat mun unelman.
💫
Olen yrittänyt kirjoittaa paperille To do-listaa, mutta senkin kautta hahmottaminen on ollut vaikeaa. Pystyn kyllä listaamaan mitä haluan, mutta lista ei visualisoi sitä mistä aloitan. Oon visuaalinen ja kineettinen (eli tekemällä oppiva), joten unelmakartan tekeminen auttoi konkretisoimaan unelmat.
💫
Koska uskon, että oikeat ihmiset tulevat, kun niille oikea aika on, eikä niitä löydä etsimällä. Varsinkin kun puhutaan intohimoista, joita ihmisillä, joiden kanssa haluan luoda jotain uutta, pitää olla.
💫
Aloitan niistä asioita, joita pystyn jo itsekseni toteuttamaan, ja joku päivä mulla on ympärillä ihmisiä, jotka jakavat mun intohimot, ja haluavat myös luoda jotain uutta.
💫
Ootko sä tehny unelmakarttoja unelmien toteuttamista varten?

#inspiraatio #unelma #unelmaduuni #yrittäjyys #intohimo #luovuus #hyvinvointi #onnellisuus #dreambig #passionproject #womeninspiringwomen #inspiration
 #ipreview via @preview.app
  • Tällä hetkellä elämä on yhtä kuin työ. Päivät teen omia projekteja, jotka toivottavasti joku päivä maksavat palkkansa, mutta tällä hetkellä niistä on enemmän menoja kuin tuloja. Illat ja yöt vietän tehden palkkatöitä, jotta saan jääkaappiin jotain ja vuokrat maksettua. Välillä, ja oikeastaan aika usein, miettii, että onko tässä mitään järkeä.
💎
Olisi vain helpompi vain elää varman päälle. Ajatuksiin nousee vähän väliä erilaisia pelkoja. Entä jos epäonnistunkin totaalisesti. Epäonnistumisia en sinänsä pelkää, kunhan niistä on mahdollista nousta, mutta jos tuleekin sellainen, josta ei enää noustakaan. Jos vain tekisin työtä, josta saan varman tilin, vaikka se ei olisikaan unelmani.
💎
Mut on kasvatettu sitkeäksi, siihen, että elämässä tulee aina pyrkiä eteenpäin. Se ei tarkoita isompaa palkkaa, tai korkeampaa titteliä, vaan sitä, että pyrkii toteuttamaan niitä asioita, joista unelmoi. Sitkeyden lisäksi olen saanut myös muita ominaisuuksia, joita olen pitänyt vahvuutenani, mutta ne onkin tuomittu ulkopuolelta jopa outoudeksi tai ainakin lapselliseksi. Päivällä olin kuuntelemassa @armanalizad:n tarinaa unelmien saavuttamisesta. Ja juuri ne ominaisuudet, joista olen epävarma ulkopuolisten tuomitsemisen vuoksi, ovat niitä asioita, jotka on vieneet Armanin siihen pisteeseen missä hän nyt on.
💎
Joten aion olla jatkossakin outo ja lapsenmielinen, ja kaiken epätoivon keskellä uskoa siihen, että joku päivä tämä työ kantaa eteenpäin.
💎
Kiitos @akvamariinishowroom tästä todella inspiroivasta ja motivoivasta mahdollisuudesta päästä kuulemaan Armanin tarinaa unelmien toteuttamisesta. (Tapahtuma oli pr-tilaisuus)
.
.
.
.
.
. 
#akvamariinishowroom #unelmientyöpäivä #unelmistatotta #unelma #motivaatio #työ #työhyvinvointi #hyvinvointi #onnellinen #taide #kiasma #art #womenempowerwomen #bosslady #girlpwr
  • Little bubbles never killed nobody.🥂🥂
🔸️
Kerran eräs henkilö sanoi, että 
35-vuotiaana ihminen on keski-ikäinen. Eli enää puolet elämästä olisi jäljellä. Tuolloin itselläni oli vielä muutamia vuosia tuohon lukuun, mutta jonkinlaisen ahdistuksen se sai silti aikaan tähän päivään asti.
🔸️
Tänään tuo maaginen "keski-iän" luku tuli täyteen ja onneksi samalla tuli tunne, että eihän tässä vielä missään puolessa välissä olla menossa. Nyt oikeastaan ollaan vasta ihan alussa.
🔸️
Joten HBD to me nyt ja seuraavat 50 vuotta.🎉🎉
🔸️ #synttärit #shampanja #kuplivaa #ruinart #juhla #hbd #bday #35 #champagne #rose #macarons #champagnelover #sparkling #onnellisuus #happiness #life #elämä #positivelife #vieläkerkee #viini #goodwine #winelover
  • Somen aitous on herättänyt keskustelua paljon. En näe kuvien muokkaamisessa mitään väärää, kunhan siinäkin pysyy järki kädessä. Se, että haluaa poistaa otsassa olevan jättifinnin, joka siinä ei muutenkaan aina ole, on ihan ok. Siinä vaiheessa kun oma kuva muokataan jonnekin ihan toiseen paikkaan kuin missä se on otettu, raja menee yli.

Ensimmäistä kuvaa olen muokannut. Olen muokannut kuvassa valotuksia, värisävyjä ja lisännyt filterin. Ensimmäiseksi muokkasin puhelimen Lightroomissa valotuksia ja sävyjä. Sitten lisäsin VSCO:n filtterin. Lopuksi säädin vielä valotuksia yms. Instan omalla editorilla. Toinen kuva on täysin muokkaamaton.

Kaipaan enemmän keskustelua mediakriittisyydestä. Toivoisin, että ymmärrettäisiin ilman, että avataan kaikki mitä kuvissa on muokattu, kuvien olevan käsiteltyjä, eivätkä edusta 100% aitoa tilannetta. 
Mediakriittisyys ei tarkoita sitä, että kritisoidaan käsiteltyjä kuvia käsittelyn vuoksi, vaan että ymmärretään niiden olevan käsiteltyjä, eikä sen vuoksi vastaa täysin todellisuutta.
  • Ihastuin Uunifetapastaan sen maun ja erityisesti helppouden vuoksi.
💚
Kaipasin sen rinnalle vaihtelua, joka olisi kuitenkin yhtä helppoa valmistaa, jolloin syntyi resepti Vihreään uunifeta-pastaan.
💚
Resepti löytyy nyt blogista👉🏻 Suora linkki profiilissa
  • Parikymppisenä olin varma, että tässä vaiheessa minulla olisi jo ura hyvässä putkessa, oma talo, lapsia ja hyvä mies rinnalla. Mitään näistä ei tällä hetkellä ole, ja en tiedä koenko nyt jotain ikäkriisiä.
🔸️
Parin viikon päästä tulee 35 täyteen ja tavallaan elämä on siinä vaiheessa kuin se on monella kymmenen vuotta nuoremmalla. Toisaalta noiden kymmenen vuoden aikana olen kokenut paljon sellaisia asioita, joista monella kaksvitosella ei ole hajuakaan. Kokemukset ovat olleet niin hyviä kuin pahojakin, opettavaisia, mutta myös viihdyttäviä.
🔸️
Tunnen kuitenkin jonkinlaista epäonnistumista, vaikka samaan aikaan tiedosta, että olen omista lähtökohdistani pärjännyt erinomaisesti. En tiedä johtuuko tämä epäonnistumisen tunne siitä millaisia odotuksia yhteiskunnalla on vai johtuuko se siitä millaisia odotuksia itselläni oli parikymppisenä.
🔸️
Toisaalta jossain määrin nuo parikymppisen unelmat on muuttuneet. Mukaan on tullut realismi. Helsingistä tuskin koskaan tulen taloa saamaan (koska hinta), ja nykyään haaveilenkin omasta talosta Italiasta, viinitarhojen keskeltä. Lapsia en tiedä tulisinko koskaan saamaan, vaikka olisikin muuten lähtökohdat siihen, sekin on ok. Jos minut on tarkoitettu äidiksi, tulen äidiksi jollain tavalla. Jos ei ole tarkoitettu, sekin on ok. Tavallaan löysin elämäni miehen, mutta elämä tuli meidän väliin. Välillä koen elämälle siitä katkeruutta, mutta lopulta se katkeruus on vain minulta pois, joten sekin on turhaa.
🔸️
Pitää vain elää hetki kerrallaan, asioihin voi pyrkiä, mutta sen jos minkä olen oppinut, että elämää ei voi suunnitella.
🔸️
Kokeeko kukaan muu paineita yhteiskunnan odotuksista?
  • Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!
🍓
Itse muistelen mielessäni äitiäni ja isoäitiäni, joka oli käytännössä äitini, ja mahdollistan töissä äideille ilon ja onnen hetkiä.
🍓
Toivottavasti kaikkien äitien aamu on alkanut hyvin harmaasta aamusta huolimatta. Parasta väriterapiaa harmautta vastaan on värikäs ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli ja siihen kun vielä yhdistää värit, harmauskaan ei haittaa niin paljoa.
  • Olisinpa valmistujaispäivän aamuna herännyt ilosta hyppien, mutta ennen kuin se edes tuli mieleeni, oli siellä pyörinyt monta muuta ajatusta.
▫️▫️
Kuvittelin tässä valmistuessani olevani onneni kukkuloilla, mutta vieläkään en koe mitään erityistä iloa. Ehkä tämän kaiken tunteettomuuden takana on pelko työllistymisestä.
▫️▫️
En minä pelkällä fysioterapeutin tutkinnolla mitään tee, eikä tällä kaikella työllä ole merkitystä, jos en pääse töihin. Vasta siinä vaiheessa, kun on työpaikka, voin sanoa valmistuneeni.
▫️▫️
Se palo, joka on aitoa unelmaa kohtaan, ei anna mahdollisuutta luovuttaa.
▫️▫️
Blogissa koko tarina kaikkineen vastoinkäymisineen unelman eteen työskentelemisestä.
👉🏻Suora linkki profiilissa.
🦄
  • Ensimmäinen aamu virallisesti fysioterapeuttina alkoi Vapun teeman mukaisesti munkkikahveilla saarimaisemissa. 🎉
Tänään juhlimiset on maltilliset, ehkä vähän simaa ja kakkua. Huomenna työpäivä, mutta ei vielä fyssarina.
🎉
Illalla blogi päivittyy ajatuksilla omien asenteiden ja pelkojen voittamisesta sekä mitä nyt valmistumisen jälkeen.
  • Tänään on avattu terassikausi grilliruuan ja sangrian kera.
🍹🥩
Vielä piti farkkutakki pitää päällä, mutta enää ei tarvitse odottaa pitkään, että senkin saa jättää kotiin.
☀️🕶
  • Viimeinen viikko menossa sairaslomaa. 🙌🏻 Tänään oli ihana jumpata, kun salin kattoikkunasta paistoi aurinko. Ihan kuin olisi ollut ulkona.☀️☀️
🔸️
Sen neljän viikon aikana, kun makasin 99% vain kotona, kaikki normaalit rutiinit katosi. Olen nyt yrittänyt saada liikunnasta taas rutiinin. Vaikka treenit ovat vielä melko kevyitä, niin kun nyt käyn säännöllisesti ja riittävän usein liikkumassa, on tapa helpompi pitää yllä sitten arjessakin.
🔸️
Sain muuten viestin, että miten voin olla salilla, kun olen sairaslomalla. Ihan vaan selvennykseksi, että ennen kuin voin palata töihin, pitää tuota leikkattua nilkkaa vahvistaa, jotta se kestää työskentelyn.
🌴🌴
Summer came in the gym.☀️☀️

Follow Me!

  • Ravintola Andrea – ruokaennakkoluulojen lounas

     

    Joskus arjen parhautta on nauttia lounas pitkän kaavan mukaan. Sen sijaan, että olisin valinnut ruokakaupan salaattibuffetista sen samanlaisen salaatin, hemmottelinkin itseäni kolmen ruokalajin lounaalla Ravintola Andreassa.

    Monesti saatan päivän aikana tavata helposti parikymmentäkin uutta ihmistä, ja vaikka kuinka rakastankin uusien ihmisten tapaamista, joskus kaipaan hetken hengähdystaukoa. Kiireisten päivien aikana lounas on usein se ainut hengähdyshetki. Sanotaan, että ruoka maistuu parhaimmalta seurassa, mutta välillä on luksusta vain keskittyä ruokaan, sen makuihin, koostumukseen ja tuoksuihin.

     

    Ennakkoluulojen alkuruoka

     

    Alkuruoka koostui kolmesta erilaisesta mezestä, jotka tarjoiltaisiin jaettavana annoksena, mikäli pöydässä olisi useampi ruokailija. Koska olin kuitenkin yksin, sain jakaa kahden hengen annoksen itseni kanssa. Olen ruuan suhteen melko avoin, mutta muutama raaka-aine on olemassa, jotka eivät todellakaan ole suosikkejani. Toinen niistä on kukkakaali ja toinen maksa, tai yleensäkin mikä tahaansa sisäelin.

     

    Pelkkä ajatus siitä ällötti, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden.

     

    Päivän mezeinä olikin tietysti oliiviöljyssä kypsennettyä kukkakaalia ja kananmaksamoussee. Niiden lisäksi tarjolla oli toki perunasalaattia ja mätiä, jotka olivat herkkua. Kukkakaali oli hyvää kukkakaaliksi, mutta en tiedä miten se pitäisi valmistaa, että voisin sanoa saavani kukkakaalista makuelämyksen. Kaikistan suurin ennakkoluulo minulla oli kuitenkin kananmaksamoussee kohtaan. Pelkkä ajatus siitä ällötti, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden. Keittiömestarina ravintolassa toimii entinen työkaverini, jonka ruuanvalmistus taidot olin jo päässyt toteamaan erinomaisiksi, joten maku olisi varmasti niin hyvä kuin maksasta voisi saada. Ja se maku oli oikeasti hyvää. Nautin oikeasti moussen mausta niinä hetkinä, kun pystyin unohtamaan mitä se oikeasti oli.

     
    Ravintola Andrea - Hotelli St. George3
    Ravintola Andrea - Hotelli St. George4
     

    Jos mitään muuta ei olisi tarjolla, ei se automaattisesti olisi pahanmakuista

     

    Mitä tästä siis opin. Ennakkoluulojeni vuoksi menetän makuelämyksiä. Tämä oli varmasti askel eteenpäin sisäelin-ällötykseni kanssa, vaikka tuskin heti ensimmäiseksi listalta vielä valitsen maksaruokia. Toisaalta tiedän, että jos mitään muuta ei olisi tarjolla, ei automaattisesti maksaruoka olisi pahanmakuista, vaikka vieläkin ajatus maksasta ällöttää.

     

    Pääruuaksi possua

     

    Paitsi, että uuniperunan otan aina kinkulla, koska sehän ei ole possua, eipä!

     

    Pääruoan sai valita liha tai kasvisannoksen väliltä. Päädyin valitsemaan possua, vaikka sitäkään en yleensä syö. Possun suhteen minulla ei ole sinänsä mitään ennakkoluuloja tai vastaavia, mutta jotenkin sitä aina tulee valittua jotain muuta paitsi possua. Paitsi, että uuniperunan otan aina kinkulla, koska sehän ei ole possua, eipä! Ehkä possun tiedostamattoman välttämisen taustalta kuitenkin löytyy ajatus, että possu on lihottavaa ja epäterveellistä lihaa. Onhan se totta, että possussa on enemmän rasvaa, mutta ei se rasvan määrä ihota, vaan kyllä se ylimääräinen rasva tulee jostain ihan muualta.

     

    Possu oli mureaa ja maukasta, eikä annoksen mukana tulleet kevätparsakaalitkaan maistuneet samalta kuin pakkasesta kaivetut ja vetisiksi sulaneet parsakaalit. Kesäisin parasta onkin nauttia tuoreista kasviksista, talvella sitten voi joutua turvautumaan pakkasen kätköihin.

     
    Ravintola Andrea - Hotelli St. George5
    Ravintola Andrea - Hotelli St. George
     

    Makeaa mahan täydeltä

     

    Lounas olikin hyvä päättää pieneen makeaan, joka ei kyllä ollut kovin pieni, mutta sitäkin makeampi. Vaikka vatsa oli jo täynnä, kummasti jälkkärimahasta vielä löytyi tilaa. Köyhät ritarit on totuttu syömään mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa, mutta siinäkin vaihtelu virkistää. Itseasiassa köyhien ritarien kanssa tarjottu hapankermasorbee oli parempi elämys kuin kermavaahto. Sorbeen happamuus pilkkoi makeutta, eikä jälkiruuasta jäänyt sellainen makean ähky, joka monesti todella makeista jälkiruuista jää varsinkin, jos vatsa on jo ihan täynnä.

     
    Ravintola Andrea - Hotelli St. George6
     

    Näin opiskelijan budjetille pitkän kaavan mukaiset lounaat ovat mielyttävämpi vaihtoehto kuin illalliset. Kolmen ruokalajin lounas viinilasillisen kera kustansi suunnilleen saman verran kuin mitä olisi kustantanut illallisella pääruoka ja lasillinen viiniä.

     

    Ravintola Andrea löytyy alkukesästä avatun hotelli St. Georgen yhteydestä Vanhan Kirkkopuiston, tuttavallisemmin Ruttopuiston laidalta.
     

    Yrjönkatu 13, Helsinki

     
    Ravintola Andrea - Hotelli St. George7
     

    Onko teillä ennakkoluuloja jotain ruoka-aineita kohtaan?

     

  • Joko luit nämä postaukset

    8 Comments

  • Avatar
    Reply Satu-Johanna Bom 6.7.2018 at 23:13

    On tosiaan ennakkoluuloja 🙈.
    Tämä oli hyvä oivallus vaihtaa illallinen päivälliseen! Herkulliselta näytti kaikki ❤️

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 14.7.2018 at 12:07

      😀 Onneksi muillakin on ennakkoluuloja. Koen, että kyseisen alan ammattilaisena minun pitäisi olla avoin kaikelle, mutta… 😀

  • Avatar
    Reply Ansku / Say It Anyway 7.7.2018 at 08:48

    En juurikaan syö punaista lihaa (en ole koskaan pitänyt siitä), joten myös sisäelimiä kohtaan minulla on suuria ennakkoluuloja 😉
    Täytyy käydä kokeilemassa Ravintola Andreaa! Vaikuttaa hyvältä ja tyylikkäältä paikalta.

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 14.7.2018 at 12:04

      Andrea oli todellakin tyylikäs paikka. Tyylikkyydestä huolimatta kuitenkin rento paikka, eikä sellainen ”pönötys” ravintola.

  • Avatar
    Reply NelliL 7.7.2018 at 10:57

    En tiedä onko ennakkoluuloja, olen syönyt sirkkoja ja vaikka mitä. Allergiat ja tämä autoimmuunisairaus estää muutamien ruoka-aineiden syöntiä mutta se mitä en syö, en ollenkaan on kaikki sikaperäinen. Se ei ole ennakkoluuloa vaan uskonnollinen valinta.

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 14.7.2018 at 12:06

      Uskonto ja aatteet toki rajoittavat ruokailua tietyissä määrin. Onneksi nykyään yhä useampi ravintola entistä valveutuneempi erikoisruokavalioihin.

  • Avatar
    Reply Maiju 9.7.2018 at 10:30

    Ihana hemmotteluhetki ja omaa aikaa itselle.

    • Avatar
      Reply Annukka || Ikkunalla 14.7.2018 at 12:04

      Jokainen meistä kaipaa välillä hemmottelua, oli se sitten ravintolavierailu tai kahvikuppi rauhassa. 🙂

    Leave a Reply